Viini ja Ruoka -tapahtuma tulee taas! Herkullisempana kuin
koskaan!
Viini ja Ruoka -tapahtumassa on mukana 120
näytteilleasettajaa, joista 30 viinimaahantuojaa.
Maisteltavana onkin siis lähes 700 eri viiniä ja
ravintoloiden valikoimissa 60 erilaista annosta.
Street food -kadulta voi ostaa annoksia yhdeksän ravintolan
valikoimista.
Ruokarekan tapahtumaan ajavat muun muassa Naughty Brgr, Street
Gastro, Levant, Quickies Street diner ja Tortilla Company.
Näytteilleasettajien joukossa on muun muassa Stockmann
Herkku, joka tuo tapahtumaan palkitun juustotiskinsä.
Makuparin viinille voi löytää monelta muultakin
ruokaosastolta, jotka myyvät herkkuja myös mukaan otettavaksi:
Lidl tuo Market Square -osastolleen erikoisherkkuvalikoimansa
ja Fine Foods aitojen aasialaisten elintarvikkeiden pop up -kaupan.
Atrian Meet Meat -tastingissa voi testailla lihojen ja
viinien yhdistelmiä.
Deli Delin osastolta saa ranskalaisia herkkutuotteita ja
Goodion osastolta käsintehtyä raakasuklaata.
Muutamia muita tärppejä
Viinilinnan
osasto nousee tänäkin vuonna komeana korkeuksiin, joten huomaat sen varmasti.
Oiva kohtaamispaikka siis. Samaisella osastolla On ZENSA-luomuviinibaari. Lisäksi
luomutuottaja La Selvan oma ständi, jossa viinien lisäksi maistatuksessa ja
myynnissä La Selvan omia luomupestoja yms.
Tänä vuonna Viinilinnan erikoisuutena insta booth, jossa
voit kuvauttaa itsesi kuninkaallisena. Häsäämällä kuvan #viinilinna saa sen
sitten vielä printtivalokuvana mukaan.
Samppanjabaarissa
on varmasti tänäkin vuonna valtava kuhina.
Ranska-osastolla
esim. Gabriel Meffre – Rhône. Gabriel Meffrelle ympäristötietoisuus on tärkeää
ja kestävän viininviljelyn periaatteet ohjaavat tilan toimintaa. Veden
säästäminen, kierrätyspaperin käyttö ja ympäristön huomioiminen
pakkausmateriaalien valinnassa ovat luonnollinen osa Meffren ekologista
viininviljelyä.
Maku Kitchen Life’
-osastolta löydät hyvän hinta-laatu-suhteen keittiövälineet ja nyt
messutarjouksena näytti olevan muiden tarjousten lisäksi 50€ huipputarjous Sous
Vide -keittimestä.
Rypäleenpoljennan SM-kilpailut
Euroopan viinitarhoilla viinirypäleiden sadonkorjuuaika on
päättymässä ja sen kunniaksi Viini ja Ruoka -tapahtumassa järjestetään rypäleenpoljennan
SM-kilpailut.
Kilpailussa on mukana neljä kahden hengen joukkuetta:
julkkisjoukkueessa polkevat Riku Rantala ja Tuomas Milonoff,
ravintola-ammattilaisten joukkueessa Samuil Angelov ja Timo ”Lintsi” Linnamäki
ja puolustavina suomenmestareina Kalle Naatula ja Jari Koiksniemi.
Neljäs
joukkue on Viini-lehden lukijoiden joukkue. Kilpailu käydään torstaina 26.10.
klo 17.
Viini ja Ruoka on Suomen suurin ruoka-, viini- ja
ruokakulttuuritapahtuma ja järjestetään samaan aikaan Helsingin Kirjamessujen
kanssa Messukeskuksessa Helsingissä. Viini ja Ruoka -tapahtuma on K-18, alaikäiset huoltajan seurassa.
Avoinna to 26.10. klo 12–20 pe 27.10. ja la 28.10 klo 10–20, su 29.10. klo
10–18. viiniruoka.fi #viiniruoka
Lisätietoja tapahtumasta https://viiniruoka.fi/
VOITA LIPUT VIINI JA RUOKA 2017 -TAPAHTUMAAN
Arvon yhden 2 hölön lippupaketin Viini ja Ruoka 2017
-tapahtumaan.
Mukana arvonnassa olet kertomalla kommenttikentässä, kenet
ottaisit mukaan messuilemaan.
Muista jättää myös s.postiosoitteesi kommenttikentään, niin
saan liput voittajalle lähetettyä.
Onnea arvontaan. Aika alkaa nyt ja päättyy tiistaina 24.10.
Klo: 12:00
PS. Jos haluat tuplata voittomahdollisuutesi - niin myös
Kulinaari -blogissa oli lippuja arvottavana.
Kulinaarin arvontaan klikkaamalla Tästä.
Nähdään Messukeskuksessa!
"Assari" Carina Nikkilä Viini ja Ruoka 2016. Kuvaaja Dick Lindertz |
Suppilovahveroita tuntuu tänä vuonna olevan metsissä ihan
kohtuullisesti, vaikka kokonaismääräisesti sienisadon on uutisoitu jääneen
melko kehnoksi sateista huolimatta.
Suppilovahvero on siitä hauska sieni, että se kyllä kasvaa
niin myöhään syksyyn, kun vaan kelit ovat edes vähän plussan puolella. Itse
asiassa olen myöhimmillään käynyt jouluaattona noukkimassa sienet kinkun
kaveriksi kastikkeeseen.
Tuo syksy ja alkutalvi oli myös tällainen harmaa ja
sateinen. Ensilumikin taisi tulla vasta vuodenvaihteen jälkeen. Tuosta on joku
11 -12 vuotta aikaa.
Ahkerin sienestäjä meillä nykyään on Kätevä isäntä. Itseäni
ahdistaa hirvikärpäset. En noista vielä jokunen vuosi niin ollut moksiskaan,
kunnes ilmeisesti hirvikärpäspuremien mittari tuli täyteen ja allergisoiduin
niille tosi äkäisesti.
Nykyään ei tarvita kuin yksi purema niin saan siitä
pahimmassa tapauksessa kuukausia riivaavan vaivan.
Onneksi meillä saaressa ei ainakaan vielä ole hirvikärpäsiä
näkynyt.
No tästäpä itse asiaan eli siihen sienisalaattiin. Sienisalaatti
on hyvää ja sienisalaatti kuuluu ainakin meillä ehdottomasti jouluun. Olenkin
pyrkinyt saamaan rouskuja joka vuosi edes joulupöydän salaattivärkeiksi.
Perinteisissä suolasienissä hieman ahdistaa se tajuton
suolan määrä. Vaikka kuinka liottelet ja rutistelet sieniä niin suolaa jää
lähes sydänkohtauksen verran aina joka tapauksessa. Perinteiset rouskut ovat
myös monen suuhun melko lailla ”väkeviä”
Tätä pohtiessani tuli mieleen voisiko suppilovahveroista
tehdä sienisalaattia?
Googlettelin, olisiko joku näin aikaisemmin tehnyt ja
ainakaan minun silmiini ei varsinaista reseptiä noussut, joten jos varmaa
tietoa ei ole niin tämäkin pitää itse sitten vain itse kokeilla.
Tässä keittiössä on kokeiltu paljon kaikkea muutakin ja
lähes hoopoa. Välillä on mennyt ihan reisille ja välillä taas tunnettu
onnistumisen iloa.
Sienisalaatti suppilovahveroista kuuluu sarjassaan näihin
jälkimmäisiin.
Tässäpä siis sydänystävällisempi, mutta todella herkullinen
sienisalaatti, joka on lähes heti metsästä poimittuna valmis.
Sienisalaatti suppilovahveroista
Tarvitset:
- noin reilu 1 litra putsattuja ja halkirevittyjä suppilovahveroita.
- 1 keskikokoinen sipuli
- 200 g ranskankermaa tai smetanaa
- (1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna tai hieman valkosipulitahnaa)
- (1/3 tl kuivattua timjamia ja/tai rosmariinia murskattuna. (itse käytin Provencen yttit-tahnaa noin 1 tl)
- suolaa ja mustapippuria maun mukaan myllystä.
- (ripaus sokeria)
Tee näin:
Putsaa ja
halkaise suppilovahverot. (vaikka suppilovahverot harvoin ovat toukkaisia,
saattaa silti varsinkin isojen vahveroiden jalasta löytyä etana tai neulanen)
Pilko sienet
pienehköksi silpuksi ja laita ne kuivalle rasvattomalle paistinpannulle.
Kuumenna
paistinpannua ja kun sienistä alkaa irrota nestettä anna niiden kiehua hiljalleen
omassa liemessään noin 5 minuuttia koko ajan sekoitellen. (Jos suppilovahverot
ovat kovin kuivia niin lisää pannulle tilkka vettä)
Kaada sienet
siivilään ja anna jäähtyä viileiksi. (huom. siivilöidyn nesteen voi ottaa talteen,
esim, sienikeiton pohjaksi)
Laita sienet
sopivan kokoiseen kulhoon. Pilko sipuli pieneksi silpuksi ja lisää sienien
joukkoon.
Mausta maun
mukaan suolalla ja pippurilla.
Sekoita
ranskankerma tai smetana joukkoon.
Tarkista suolan
ja pippurin määrä ja mausta vielä halutessasi ripauksella valkosipulia ja
yrttejä.
Jos haluat
aavistuksen happoa salaattiin niin laita hieman esim. omenaviinietikkaa. Pieni
ripaus sokeria salaatissa tuo hienosti makuja esiin.
Laita kylmään
maustumaan noin puoleksi tunniksi ennen tarjoilua.
Lisää sienireseptejä löydät blogistani klikkaamalla Tästä
Pikkelöityjen suppilovahveroiden ohjeen Kulinaari -blogin kirjoittajan Mummon tapaan löydät klikkaamlla Tästä.
Lisää sienireseptejä löydät blogistani klikkaamalla Tästä
Pikkelöityjen suppilovahveroiden ohjeen Kulinaari -blogin kirjoittajan Mummon tapaan löydät klikkaamlla Tästä.
Ja vielä muutama sana
Ystäväni Carina maisteli suppilovahverosalaattia ja ihastui
siihen täysillä. Hänenkin mielestä monesti perinteinen sienisalaatti on liian
suolaista ja väkevää. Tässä maistui sopivasti sieni ja kokonaisuus oli raikas.
Carina kuulemma kokeilee samaa salaattia heti tänään kanttarelleista
valmistettuna. Jäämme odottamaan lopputulosta.
Sienisalaattia tehdessäni kokeilin samalla myös näytteeksi
saamiani Santa Marian
uutuustahnoja.
Ilahduin tahnojen helppoudesta ja käytännöllisyydestä.
Yrttitahnojen lisäksi tuubista löytyi myös inkivääri ja valkosipuli.
Vaikka minulla
yleensä melkoinen repertuaali on aina tuoreita yrttejä, mausteita yms. niin
esim. tilli säilyy hyvänä kovin vähän aikaa ja inkivääri tuppaa kuivahtamaan
aina pöydän nurkalle.
Mukavaa sunnuntaita ja menkää metsään.
Pieni kävely metsässä alentaa tutkitusti verenpainetta ja
stressiä.
Jos et usko niin kokeile <3
Viimeviikolla pukkasi olemaan vähän kiirusta. Olin buukannut
joka arki-illalle paitsi tiistaille jotain menoa.
Tiistain kääntyessä iltapäivään laittoi kaverini viestiä
facessa, että ehtisikö joku hänen tilalleen pohjois-afrikkalaiselle
ruokakurssille. Hän oli sairastunut, eikä päässyt itse paikalle.
Olin kyllä
ajatellut pyhittää tämän ainokaisen vapaaillan ihan sohvalla loikoiluun ja
telkkarin katsomiseen, mutta kuka nyt voisi vastustaa tällaista tilaisuutta.
Joskus toisen epäonni on toisen onni ja kyllähän sitä sohvalla ehtii loikolla
sitten joskus toistekin. Ilman muuta olin heti valmis sijaistamaan!
Kurssille osallistui 16 henkilöä ja illan aikana
valmistettiin pareittain yhteensä 17 erilaista ruokaa ja tottahan toki kaikki
ruoat sitten kokkauksen päätteeksi syötiin. Voitte vain uskoa, että suorastaan
pyörin vatsani kanssa kotiin ja mukaan tarttui monta ideaa blogiin. Marokkolainen
lihapata niistä tässä nyt ensimmäinen.
Saamassamme reseptivihkosessa tämä oli ihan vaan nimellä
lammaspata.
Padan mausteet viittasivat alkuperäksi hyvinkin marokkolaisen, niin siitä sana Marokko padan eteen.
Vaikka Marokon suunnalla ja Pohjois-Afrikassa
yleisesti käytetään lampaan lihaa, on se kuitenkin suomessa harvinaisempaa
herkkua ja melko lailla hintavaa, joten korvataanpa sana lammas ihan vain lihaksi.
Lampaasta totta kai tulee varsin maukas, mutta esim. kotona valmistamassani
versiossa käytin ihan naudan paistia.
Vastaavaa voisi kokeilla myös karjalanpaistilihoista.
Karjalaista marokonpaistia. Marokkolaista lihapataa karjalaisella twistillä.
Tästähän voisi ideoida vaikka mitä nimimuunnoksia.
Saattaisi muuten olla makumaailmaltaan melko vinkeä
tarjottava joulupöydässä. Reseptissä on myös luumuja, joten tämäkin toimisi.
Mausteissa ja ainesten järjestyksessä tein myös pieniä
muutoksia. Muokkailin vähän perusmausteita ja lisäsin Marokossa yleisesti
käytettyä ras el hanot -maustetta. Ras el hanout on yksi rakkaimmista mausteseoksiani.
Seos on hyvin mieto, mutta siitä tulee upea ruusun ja laventelin tuoksu ruokaan.
Reseptissä käytetyn munakoison voi myös hyvin korvata
kotoisasti kesäkurpitsalla.
Joku varmaan miettii, onko tämä enää sama ruoka ollenkaan?
No kyllä se on. Vaikkakin ”pienellä” omanlaisellani kauhanjäljellä twistattuna
ja reseptin luettavuutta yksinkertaistettuna.
Marokkolainen lihapata
(riittää hyvin 6 – 8 hölölle)
Tarvitset:
- 500 g naudan- tai lampaanpaistia (kokeile ihmeessä myös vaikka karjalanpaistilihaa pienemiksi paloiksi pilkottuna)
- 1 punasipuli pieninä lohkoina
- 2 valkosipulinkynttä murskattuna
- ½ - 1 punainen chili silputtuna
- 1 rkl hunajaa
- 1 dl vettä
- 3-4 keksikokoista tomaattia kuutioituna
- 1 pieni munakoiso tai kesäkurpitsa noin peukalonpään kokoisina kuutioina.
- 200 g säilöttyjä kikherneitä huuhdeltuna
- 50 g kuivattuja luumuja pilkottuna
- kourallinen tuoretta minttua tai korianteria silputtuna.
Paistamiseen: tilkka öljyä
Mausteseokseen:
- 2 tl juustokuminaa eli jeeraa
- 2 tl ras el hanout -mausteseosta
- 1 ½ tl kanelia
- 1 tl jauhettua korianteria
- ½ tl suolaa
- ½ tl mustapippuria jauhettuna
- ½ tl kardemummaa
- 1 tl kurkumaa
- 1 rkl öljyä
Tee näin osa 1.
Pilko liha
kuutioiksi.
Sekoita
mausteseos yhdistämällä kaikki seoksen aineet keskenään ja sekoita se hyvin
lihapalojen joukoon.
Anna lihojen
maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia.
Ruskista
lihapalat padassa parissa erässä.
Lisää sipulit ja
chili pataan.
Lisää hunaja,
vesi, luumut ja tomaatit.
Kypsennä liedellä
hiljaa hauduttaen niin kauan, että liha on kypsää. Lisää tarvittaessa hieman
nestettä.
Tee näin osa 2.
Lisää huuhdellut
kikherneet.
Ruskista
munakoiso- tai kesäkurpitsakuutiot kevyesti tilkassa öljyä kuumalla pannulla ja
lisää padan joukkoon.
Anna hautua vielä
hetki.
Lisää padan
päälle reilusti tuoretta minttu- tai korianterisilppua.
Tarjoile leipäviipaleiden,
riisin, couscous’in tai peri suomalaisesti perunan kera.
Pata on parhaimmillaan lämmitettynä seuraavana päivänä, kun
maut ovat saaneet rauhassa tasaantua.
Vinkit:
Jos
käytät lihana sitkeämpiä ruhonosia, voit hyvin hauduttaa pataa pidempään uunissa.
(muista välillä tarkistaa, että padassa on riittävästi nestettä). Lisää tässä
tapauksessa luumut vasta munakoison ja kikherneiden kanssa myöhemmin.
Tee mausteseosta
kuivaversiona ilman öljyä pieneen lasipurkkiin ja mausta sillä muitakin liha
tai kasvisruokia.
Antaa muuten pikantin säväyksen ihan perus jauheliha- tai
makkarakastikkeeseen.
Tässä on myös oiva lahjavinkki. Sekoita ystävälle valmiiksi
kauniisti koristeltuun lasipurkkiin oma afrikkalainen mausteseos.
Viime viikolla töissä eräs työkaverini tuskaili lapsensa 6
vuotissyntymäpäivätarjoiluista. Tottahan nuo monellekin ruuhkavuotiselle
äidille päänvaivaa aiheuttaa, mutta nyt vielä erityisesti, koska lapsi oli
pyytänyt äitiään leipomaan syntymäpäiville karkkipizzaa.
Siis karkkipizzaa? Pyörittelin monen muunkin lailla päätäni
ja ihmettelin, että mistähän tällainen idea on tullut?
Ei kuulemma selkeää tietoa ja lapsi oli sitä halunnut jo
edellisille syntymäpäiville, joten kyllähän nyt näin harras ja itsepintainen
toive pitäisi toteuttaa.
Yhdessä yritimme pohtia parasta ratkaisua ongelmaan.
Mietimme valmiita suklaapizzoja mihin laittaisi karkkeja päälle. Lopputulema
saattaisi kuitenkin olla vähintäänkin äkkimakea.
Ehdotin piirakkapohjaa, jonka päälle levittäisi esim.
hilloa, kinuskikastiketta yms. Päälle sitten reilusti karkkeja ja uuniin. Tai
ei ehkä sittenkään. Tai ehkä kuitenkin.
Koko ajatus karkkipizzasta sai minut oikeastaan voimaan
huonosti, mutta toisaalta tämän pienen lapsen idea tuntui niin
mielenkiintoiselta ja omaperäiseltä, joten lupasin pohtia ja testailla asiaa
viikonloppuna.
Lauantaiaamuna sitten suunnistin kauppaan hankkimaan
tarveaineita. Vaikka alkuperäisessä suunnitelmassani olin ajatellut
murotaikinapohjaa, sai joku intuitio minut nappaamaan vielä muutaman valmiin
pizzapohjan ostoskärryihin.
Kotona alkoi sitten testailu miten erilaiset karkit
käyttäytyvät uunissa ja homma selkisi melko nopeasti mitä uuniin voi laittaa ja
mitä ei. Voitte vaan uskoa, että keittiössäni leijui melkoisen eksoottinen paistetun
karkin makea tuoksu.
Lopullinen johtopäätös:
Pizzapohja toimii hyvin. Itseasiassa parhaiten ja pohjan
pitää olla kypsä ennen karkkien
lisäämistä.
Jos siis teet pizzapohjan itse niin. Pistele kaulittu
taikina, ettei se kohoa uunissa liikaa ja paista kypsäksi.
Pohjan päälle voi laittaa ensin ohuelti esim. kinuskikastiketta,
(tämä oli toteutukseni) mutta varmasti esim. hillo sopisi yhtä hyvin (en
testannut).
Kinuskikastikkeen/hillon päälle kannattaa laittaa suht
hillitysti karkkeja, koska sulaessaan ne luistelevat reunojen yli. Kokonaisen
pellillisen mallissa tätä ongelmaa ei tietenkään niin ole.
Pohjassa parhaiten toimivat viininkumimaiset hedelmäkarkit,
koska sulaessaan niistä muodostuu sopivan tahmainen täyte, johon muut karkit
liimautuvat hyvin kiinni ja pysyvät paikoillaan.
Parhaat ja kauniimmat kannattaa siis säästää päälle. Jos käytät
vaahtokarkkeja niin ne ehdottomasti päälle.
Pohja kannattaa täyttää hillitysti. |
No miltä karkkipizza sitten maistui?
Päättömästä ideasta huolimatta ihan naurettavan hyvältä. Pahin
kriitikkoni eli tyttärenikin nyökytteli maistellessaan karkkipizzaa päätään
tyytyväisenä, vaikka ensireaktio ideaan oli syvä hiljaisuus. Hilaisuushan
kertoo monesti enemmän kuin tuhat sanaa.
Veikkaan hänen epäilleen saaneeni
jonkun päivälääkityksen, jonka annostus ei ollut mennyt ihan nappiin.
Samaa saattoi tänään epäillä joku asiasta tietämätön työyhteisöstäni
kiikuttaessani karkkipizzaa kahvihuoneeseen.
Karkkipizza kuitenkin katosi päivänmittaan parempiin suihin
ja palaakaan ei jäänyt.
Naurettavan hyvä karkkipizza
Tarvitset:
- kypsän pizzapohjan (teit sitten itse tai ostat valmiin)
- kinuskikastiketta tai hilloa
- reilusti erilaisia irtokarkkeja
Tee näin:
Levitä kypsän
pizzapohjan päälle ohuelti kinuskikastiketta tai hilloa. Jätä reunoihin vähän
vajaata.
Asettele viininkumimaisia-
tai pehmeitä hedelmäkarkkeja tasaisesti ympäri pohjaa.
Paista uunissa
225*C noin 5 min tai niin kauan, että karkit alkavat sulaa.
Ripottele kuuman
pohjan päälle reilusti erilaisia karkkeja maun mukaan.
Jäähdytä ennen
tarjoilua. Sula karkkimassa on todella kuumaa!
Vinkki:
Jos karkit sulaessaan valuivat pizzan reunojen yli, niin ne
on helppo siistiä vähän jäähtyneenä vaikkapa saksilla.
Paras työkalu myös pizzan leikkaamiseen on sakset.
Gluteeniton karkkipizza
Myös valmiita pizzapohjia löytyy gluteenittomana hyvin
varustelluista kaupoista.
Jos haluat tehdä pohjan itse, niin ainakin Helkan Keittiössä -blogista löytyy
varmasti toimiva resepti.
Nopein reitti reseptiin klikkaamalla Tästä.
Gluteenittomissa karkeissa on onneksi tänä päivänä hyvin
valikoimaa. Jos ostat karkkeja irtokarkkihyllystä niin muista aina, että
tällöin erilaisia ja myös niitä ei gluteenittomia karkkilaatuja otetaan samalla
kauhalla, joten ristikontamaation vaara on aina olemassa.
Varminta siis aina on kun keliaakikolle ostaa makeiset pusseissa.
Perustaikina
pizzapohjaan (noin pellillinen ohueksi kaulittuna)
Tarvitset:
- 2 dl vettä
- 4 ½ dl vehnäjauhoja
- 25 g hiivaa
- 2 rkl öljyä
- ¼ tl suolaa
Tee näin:
Liota hiiva
kädenlämpöiseen veteen
Lisää jauhot,
öljy ja suola.
Sekoita
tasaiseksi ja vaivaa taikinaa muutama minuutti.
Kohota taikinaa
liinan alla vedottomassa paikassa noin 30 min.
Kauli taikina
ohueksi.
Pistele
haarukalla ja paista 225*C noin 7 min uunista riippuen.
Kinuskikastike
Tarvitset:
- 2 dl kermaa (myös kookoskerma käy)
- 2 dl fariinisokeria
Tee näin:
Lisää kerma ja
sokeri paksupohjaiseen mielellään pinnoitettuun kattilaan.
Anna kiehua
hiljaa kuplien ja välillä sekoitellen noin puoli tuntia tai niin kauan kun seos
on selkeästi sakeutunut kastikemaiseksi.
Entäpä sitten suklaapizza?
No kokeilin myös suklaista versiota ja se oli kyllä minun
makuun aivan liian makea.
Jos pidät ylimakeasta niin kokeile toki.
Levitä kypsän pohjan päälle esim. kinuskikastiketta, maapähkinävoita yms.
Rouhi päälle
lempisuklaatasi.
Paista 225*C
uunissa niin kauan, että suklaa sulaa.
Koristele
erilaisilla suklaarakeilla, vaahtokarkeilla yms.
Ja vielä pari suklaauutuutta
Sain tässä taannoin Heikkilän Yrttikaupasta mielenkiintoisia
yrttimausteita ja teetä testattavaksi.
Itse yrttimausteisiin en vielä ole ehtinyt sen enempää
paneutua, kuten teehenkään, mutta kuten arvata saattaa niin paketissa olleet
Suomessa käsin valmistetut yrteillä maustetut suklaat kyllä testattiin heti. (yllätys?)
Heikkilän suklaat sopivatkin mainiosti vinkattaviksi tämän makean postauksen yhteydessä
Enpä tosiaan olisi heti kuvitellut miten hyvin piparminttu
ihan yrttinä sopii valkosuklaan kanssa tai kuivattu timjami maitosuklaan.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja käsintehdyt suklaat
ovat aina loistava lahjaidea.
Käy ihmeessä tutustumassa Heikkilän yrttitilaan ja
tuotteisiin klikkaamalla Tästä
Siitä nyt sitten vaan karkkipizzaa leipomaan! Veikkaampa tämän olevan melkoinen toivetarjottava lastenkutsuilla ja vaikkapa halloween juhlissa.
Hitti vai huti? Kerro sinä. Sana on vapaa kommenttikentässä.
Muksaa maanantaita sateesta huolimatta <3
Hitti vai huti? Kerro sinä. Sana on vapaa kommenttikentässä.
Muksaa maanantaita sateesta huolimatta <3
//tiina
Ensimmäisen kerran sanaan prätsykkä törmäsin Metsäkylän
Marttojen hallituksen kokouksessa (kyllä, olen siis myös Martta).
Näitä en silloin vielä päässyt maistamaan, mutta
mielenkiintoni asiaan heräsi heti.
Koitin sinnikkäästi udella mitä nämä prätsykät nyt sitten
oikein ovat, mistä ne on saaneet alkunsa ja miten niitä tehdään.
Sain vastaukseksi ympäripyöreitä kuvauksia, siitä miten
prätsyköihin voi laittaa ihan mitä vaan ja mitä happamampaa niin sitä parempi.
Prätsykät on niin hauskoja kun välillä ne nousee suoraan
ylöspäin ja välillä kellahtaa. Oi, ja prätsyköitä on tehty täällä aina!
Lisää Marttailua
Seuraavassa Marttojen kokouksessa oli sitten
Kaija (Metsäkylän Marttojen puheenjohtaja) tehnyt kahvin kanssa tarjottavaksi
näitä minulle täysin mysteerisiä prätsyköitä.
Kerrottakoon taustatietona vielä,
että en siis ole metsäkyläläisiä vaan tänne muutaman mutkan kautta päätynyt
paljasjalkainen porilainen.
Jatkoin taas uteluani reseptistä. Mitä laitetaan ja kuinka
paljon?
Vastaus oli taas lähes yhtä pyöreitä kuin viimeksi.
Tällä kertaa selvisi kuitenkin suurin piirtein ainesosat.
Piimää, (voi laittaa myös hapanta kermaa) kananmunia, vehnäjauhoja, suolaa,
soodaa ja sokeria.
Raaka-aineiden suhteet olivat taas kuitenkin tyyliin: Loraus
piimää ja sopivasti jauhoja. Tosi paksu taikina. 3 kananmunaa laitoin!
- - Ok, vai niin.
Kaijan loraus on noin 6 dl
Jatkoin pontevasti mysteerin selvittelyä ja Kaija antoi
käteeni vajaan piimäpurkin, jonka painosta päättelin taikinassa käytetyn
lorauksen olleen noin 6 dl.
Jos tähän yhdistetään 3 kananmunaa ja sopivan tönkösti
jauhoja niin ollaan jo melko pitkällä siitä huolimatta, että resepti tuntui vahvasti olevan vain metsäkyläläisten ranteessa.
Näillä tiedoilla kuitenkin pääsin siis jo aloittelemaan
testaukset kokeilevassa keittiössäni.
Prätsyköiden historiaa
Kuten kirjoitettu reseptillinen perimätieto, niin myös
prätsyköiden alkuperä tuntuu olevan täysi mysteeri.
Kätevä isäntä (alkuperäisasukas) tiesi kyllä prätsykät ja asiaa kyseltyäni tuli sama toteamus - niitä on täällä tehty aina.
Martat pohtivat, että Mäkisen mummo niitä teki aina. (Mäkisen mummo on siirtynyt
ajasta iäisyyteen jo kauan sitten)
Kuitenkaan naapurikylässä Palojoella ei alkuperäisväestöllä ollut prätsyköistä
mitään uutta tietoa. Itseasiassa siellä ei oltu koskaan moisista kuultukaan.
Kätevän isännän isä (81 v.) yritti selvittää historiaa vielä
vanhemmalta veljeltään (heillä prätsyköitä tehdään myös aina).
Lopputulema kuitenkin
oli taas, että mitään perimätietoa siitä, mistä resepti on saanut
alkunsa ei ole.
Kuka prätsykkäreseptin on Metsäkylään tullessaan tuonut? Mistä se on
lähtöisin ja kuinka vanha se todellisuudessa – oli edelleenkin täysi mysteeri.
Helppo ja nopea hätävara
Varmaa kuitenkin on, että prätsykät ovat olleet eräänlainen
hätävara (näin Kätevän isännän isä asiaa muisteli)
Jos ovesta tuli yllätysvieraita ja talossa ei ollut pullaa
niin paistettiin prätsyköitä, koska niihin tarveaineet kaapissa oli aina.
Metsäkyläläiset Prätsykät
Tarvitset:
- 3 dl piimää ja/tai hapanta kermaa
- 2 kanamunaa
- 4 dl vehnäjauhoja. (gluteenitonta jauhoseosta 3 ½ - 4 ½ dl käyttämämistäsi jauhoista riippuen)
- 3 rkl sokeria
- 1 tl suolaa
- 1 tl soodaa
- (voita tai öljyä paistamiseen)
Tee näin:
Riko kananmunat piimän/happaman
kerman joukkoon ja sekoita rakenne rikki.
Sekoita kuivat
aineet keskenään ja lisää piimä/muna -seokseen.
Sekoita ainekset kevyesti
tasaiseksi. Älä vatkaa, äläkä turvota taikinaa. (Taikinan pitää ja kuuluu olla todella paksua)
Paista useampi
prätsykkä kerralla paistinpannulla miedolla lämmöllä kannen alla (noin.3 rkl
taikinaa per prätsykkä)
Käännä kun
prätsykän pintaan tulee pieniä reikiä ja pohja on saanut kauniin ruskean värin.
(noin 2-3 min per. puoli)
Ripottele
valmiiden prätsyköiden päälle sokeria ja tarjoile hillon kera.
Vinkki: Prätsykät
maistuvat aivan loistavilta myös suolaisten täytteiden kanssa blinimäisesti
tarjoiltuna.
Jätä silloin reseptistä sokeri pois.
Hävikkiruokaa
Prätsykät ovat loistavaa hävikkiruokaa. Tähän voi todellakin
upottaa jo vaikka päivämäärän ylittäneet kermat, maustamattomat jogurtit,
kermaviilit, smetanat, ranskankermat yms. yms.
Ja vielä vähän
reseptistä:
Kokeilin prätsykkätaikinaa pariin otteeseen ja olin
lopputulokseen jo varsin tyytyväinen.
Kaija (varmasti ensimmäisenä metsäkyläläisenä) sitten
loppuviimeksi mittasi suurin piirtein käyttämänsä ainekset ja lähetti reseptin
minulle.
Huomasin arvioineeni jauhojen määrän vähemmäksi kuin
alkuperäisväestön rannereseptissä oli.
Näin ollen kuvissa olevien prätsyköiden pitäisi olla
vieläkin pulleampia. Pahoittelut.
Vaikka Michelin ravintolan tarjottavaksi
Kokeilin myös vähän prameampia prätsyköitä omenakompotin
kanssa tarjoiltuna paistaen taikinan metallisissa pyöreissä muoteissa.
Näin
ainakin omaan silmään prätsyköistä tuli lahes ”Michelin tason” perinneruokaa pannacottamaisella
näyttävyydellä.
Siitä vaan Arto Rastas ja Pekka Terävä kokeilemaan. Viedään
Metsäkyläläinen pularuoka kaikkien kulinaristein tietoisuuteen.
Ps. Jos mummollasi/isomummollasi/isoisomummollasi/isoisoisomummollasi
on vastaava resepti, niin kuulisin siitä mielelläni.
Tämän reseptin ja tarinan kaiken kansan tietoisuuteen kirjoittaminen
sai minut jo tuntemaan itseni oman elämäni Arman Alizad’iksi.
Kuinka loistavaa
olisi olla suorastaan Sherlock Holmes.
Metsäkylän mysteeri ei ole vielä kokonaan ratkaistu. Lähden
nyt kuitenkin katsomaan telkkarista sohvaperunoita.
Lupsakkaa perjantai-iltaa kaikille ja paistakaa prätsyköitä –
heti vaikka aamulla.
//tiina
Kehnäsieni
on loistava ruokasieni, vaikka ilmeisen vähän kerätty. Liekö syy sienen hieman
seitikkimäisessä ulkonäössä vai missä.
Kehnäsieni
on kuitenkin helppo tunnistaa oljenkeltaisesta lakista, jonka päällä on
helmiäismäistä ”kehnää”. Ihan kuin joku olisi käynyt ripottelemassa tomusokeria
sienten päälle.
Jalassa
lakin alla on sormusmainen rengas ja renkaan yläpuolella vaaleita aaltomaisia
kuvioita.
Sienen
maku on mieto, sekä hienon pähkinäinen. Parhaimmillaan heti poimimisen jälkeen
valmistettuna.
Yleisin
kasvuaika on elo- syyskuu. Mutta ainakin tänä vuonna kehnäsientä tuntuu olevan
metsissä vielä kohtuullisesti.
Koppa
kouraan ja mars metsään siis!
Lisää
tunnistusohjeita löytyy esim. Luontoportin
sivuilta.
Kehnäsienikastike
Tarvitset:
- n ½ l puhdistettuja ja pilkottuja kehnäsieniä
- 1 keskikokoinen sipuli silputtuna
- 1 pieni valkosipulinkynsi silputtuna
- 3-4 dl kermaa
- hieman suolaa ja mustapippuria myllystä
- hieman yrttejä kuten timjamia, rakuunaa tai rosmariinia
- voita paistamiseen
Tee näin:
Kääntele
sienisilppua kuivalla kuumalla pannulla hetki jotta ylimääräinen neste haihtuu.
Lisää sekaan nokare voita
ja sipulit.
Anna sipuleiden kuullotua
ja sienten hieman ruskistua.
Lisää kerma ja keittele
kasaan muutama minuutti.
Mausta pippurilla ja
suolalla. Lisää maun mukaan yrttejä
Vinkki:
Kehnäsienen
mietoon pähkinäiseen makuun sopivat loistavasti myös miedot itämaiset mausteet.
Kokeile myös maustettuja kermoja kuten juusto- tai paahdettu sipuli.
Pekoni
ja sienet ovat aina toimiva yhdistelmä. Paista pannulla pari siivua pekonia pilkottuna,
kun sienistä on vesi haihtunut.
Jo pieni
määrä pekonia antaa sienikastikkeelle makua ja ryhtiä.
Tunnistatko
sinä kehnäsienen?
*resepti tuotu poistuvasta blogistani tyynenkaa.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)