Viini ja Ruoka 2017 – Osallistu lippuarvontaan

tiistai 17. lokakuuta 2017


*Yhteistyössä Helsingin Messukeskuksen ja Viini ja Ruoka -tapahtuman kanssa

Viini ja Ruoka -tapahtuma tulee taas! Herkullisempana kuin koskaan!

Viini ja Ruoka -tapahtumassa on mukana 120 näytteilleasettajaa, joista 30 viinimaahantuojaa.
Maisteltavana onkin siis lähes 700 eri viiniä ja ravintoloiden valikoimissa 60 erilaista annosta.

Street food -kadulta voi ostaa annoksia yhdeksän ravintolan valikoimista. 
Ruokarekan tapahtumaan ajavat muun muassa Naughty Brgr, Street Gastro, Levant, Quickies Street diner ja Tortilla Company.
Näytteilleasettajien joukossa on muun muassa Stockmann Herkku, joka tuo tapahtumaan palkitun juustotiskinsä.
Makuparin viinille voi löytää monelta muultakin ruokaosastolta, jotka myyvät herkkuja myös mukaan otettavaksi:
Lidl tuo Market Square -osastolleen erikoisherkkuvalikoimansa ja Fine Foods aitojen aasialaisten elintarvikkeiden pop up -kaupan.
Atrian Meet Meat -tastingissa voi testailla lihojen ja viinien yhdistelmiä.
Deli Delin osastolta saa ranskalaisia herkkutuotteita ja Goodion osastolta käsintehtyä raakasuklaata.


Muutamia muita tärppejä


Viinilinnan osasto nousee tänäkin vuonna komeana korkeuksiin, joten huomaat sen varmasti. Oiva kohtaamispaikka siis. Samaisella osastolla On ZENSA-luomuviinibaari. Lisäksi luomutuottaja La Selvan oma ständi, jossa viinien lisäksi maistatuksessa ja myynnissä La Selvan omia luomupestoja yms.
Tänä vuonna Viinilinnan erikoisuutena insta booth, jossa voit kuvauttaa itsesi kuninkaallisena. Häsäämällä kuvan #viinilinna saa sen sitten vielä printtivalokuvana mukaan.
Samppanjabaarissa on varmasti tänäkin vuonna valtava kuhina.
Ranska-osastolla esim. Gabriel Meffre – Rhône. Gabriel Meffrelle ympäristötietoisuus on tärkeää ja kestävän viininviljelyn periaatteet ohjaavat tilan toimintaa. Veden säästäminen, kierrätyspaperin käyttö ja ympäristön huomioiminen pakkausmateriaalien valinnassa ovat luonnollinen osa Meffren ekologista viininviljelyä.
Maku Kitchen Life’ -osastolta löydät hyvän hinta-laatu-suhteen keittiövälineet ja nyt messutarjouksena näytti olevan muiden tarjousten lisäksi 50€ huipputarjous Sous Vide -keittimestä.


Rypäleenpoljennan SM-kilpailut


Euroopan viinitarhoilla viinirypäleiden sadonkorjuuaika on päättymässä ja sen kunniaksi Viini ja Ruoka -tapahtumassa järjestetään rypäleenpoljennan SM-kilpailut.

Kilpailussa on mukana neljä kahden hengen joukkuetta: 
julkkisjoukkueessa polkevat Riku Rantala ja Tuomas Milonoff, ravintola-ammattilaisten joukkueessa Samuil Angelov ja Timo ”Lintsi” Linnamäki ja puolustavina suomenmestareina Kalle Naatula ja Jari Koiksniemi. 
Neljäs joukkue on Viini-lehden lukijoiden joukkue. Kilpailu käydään torstaina 26.10. klo 17.

Viini ja Ruoka on Suomen suurin ruoka-, viini- ja ruokakulttuuritapahtuma ja järjestetään samaan aikaan Helsingin Kirjamessujen kanssa Messukeskuksessa Helsingissä. Viini ja Ruoka -tapahtuma on K-18, alaikäiset huoltajan seurassa. Avoinna to 26.10. klo 12–20 pe 27.10. ja la 28.10 klo 10–20, su 29.10. klo 10–18. viiniruoka.fi #viiniruoka

Lisätietoja tapahtumasta https://viiniruoka.fi/

VOITA LIPUT VIINI JA RUOKA 2017 -TAPAHTUMAAN

Arvon yhden 2 hölön lippupaketin Viini ja Ruoka 2017 -tapahtumaan.

Mukana arvonnassa olet kertomalla kommenttikentässä, kenet ottaisit mukaan messuilemaan.
Muista jättää myös s.postiosoitteesi kommenttikentään, niin saan liput voittajalle lähetettyä.

Onnea arvontaan. Aika alkaa nyt ja päättyy tiistaina 24.10. Klo: 12:00

PS. Jos haluat tuplata voittomahdollisuutesi - niin myös Kulinaari -blogissa oli lippuja arvottavana.

Kulinaarin arvontaan klikkaamalla Tästä.

Nähdään Messukeskuksessa!
"Assari" Carina Nikkilä Viini ja Ruoka 2016. Kuvaaja Dick Lindertz

read article

Sienisalaatti suppilovahveroista

sunnuntai 15. lokakuuta 2017


Suppilovahveroita tuntuu tänä vuonna olevan metsissä ihan kohtuullisesti, vaikka kokonaismääräisesti sienisadon on uutisoitu jääneen melko kehnoksi sateista huolimatta.

Suppilovahvero on siitä hauska sieni, että se kyllä kasvaa niin myöhään syksyyn, kun vaan kelit ovat edes vähän plussan puolella. Itse asiassa olen myöhimmillään käynyt jouluaattona noukkimassa sienet kinkun kaveriksi kastikkeeseen. 
Tuo syksy ja alkutalvi oli myös tällainen harmaa ja sateinen. Ensilumikin taisi tulla vasta vuodenvaihteen jälkeen. Tuosta on joku 11 -12 vuotta aikaa.

Ahkerin sienestäjä meillä nykyään on Kätevä isäntä. Itseäni ahdistaa hirvikärpäset. En noista vielä jokunen vuosi niin ollut moksiskaan, kunnes ilmeisesti hirvikärpäspuremien mittari tuli täyteen ja allergisoiduin niille tosi äkäisesti. 
Nykyään ei tarvita kuin yksi purema niin saan siitä pahimmassa tapauksessa kuukausia riivaavan vaivan.
Onneksi meillä saaressa ei ainakaan vielä ole hirvikärpäsiä näkynyt.

No tästäpä itse asiaan eli siihen sienisalaattiin. Sienisalaatti on hyvää ja sienisalaatti kuuluu ainakin meillä ehdottomasti jouluun. Olenkin pyrkinyt saamaan rouskuja joka vuosi edes joulupöydän salaattivärkeiksi.
Perinteisissä suolasienissä hieman ahdistaa se tajuton suolan määrä. Vaikka kuinka liottelet ja rutistelet sieniä niin suolaa jää lähes sydänkohtauksen verran aina joka tapauksessa. Perinteiset rouskut ovat myös monen suuhun melko lailla ”väkeviä”

Tätä pohtiessani tuli mieleen voisiko suppilovahveroista tehdä sienisalaattia?
Googlettelin, olisiko joku näin aikaisemmin tehnyt ja ainakaan minun silmiini ei varsinaista reseptiä noussut, joten jos varmaa tietoa ei ole niin tämäkin pitää itse sitten vain itse kokeilla.

Tässä keittiössä on kokeiltu paljon kaikkea muutakin ja lähes hoopoa. Välillä on mennyt ihan reisille ja välillä taas tunnettu onnistumisen iloa.
Sienisalaatti suppilovahveroista kuuluu sarjassaan näihin jälkimmäisiin.

Tässäpä siis sydänystävällisempi, mutta todella herkullinen sienisalaatti, joka on lähes heti metsästä poimittuna valmis.


Sienisalaatti suppilovahveroista


Tarvitset:
  • noin reilu 1 litra putsattuja ja halkirevittyjä suppilovahveroita.
  • 1 keskikokoinen sipuli
  • 200 g ranskankermaa tai smetanaa
  • (1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna tai hieman valkosipulitahnaa)
  • (1/3 tl kuivattua timjamia ja/tai rosmariinia murskattuna. (itse käytin Provencen yttit-tahnaa noin 1 tl)
  • suolaa ja mustapippuria maun mukaan myllystä.
  • (ripaus sokeria)

Tee näin:
Putsaa ja halkaise suppilovahverot. (vaikka suppilovahverot harvoin ovat toukkaisia, saattaa silti varsinkin isojen vahveroiden jalasta löytyä etana tai neulanen)
Pilko sienet pienehköksi silpuksi ja laita ne kuivalle rasvattomalle paistinpannulle.
Kuumenna paistinpannua ja kun sienistä alkaa irrota nestettä anna niiden kiehua hiljalleen omassa liemessään noin 5 minuuttia koko ajan sekoitellen. (Jos suppilovahverot ovat kovin kuivia niin lisää pannulle tilkka vettä)
Kaada sienet siivilään ja anna jäähtyä viileiksi. (huom. siivilöidyn nesteen voi ottaa talteen, esim, sienikeiton pohjaksi)
Laita sienet sopivan kokoiseen kulhoon. Pilko sipuli pieneksi silpuksi ja lisää sienien joukkoon.
Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla.
Sekoita ranskankerma tai smetana joukkoon.

Tarkista suolan ja pippurin määrä ja mausta vielä halutessasi ripauksella valkosipulia ja yrttejä.
Jos haluat aavistuksen happoa salaattiin niin laita hieman esim. omenaviinietikkaa. Pieni ripaus sokeria salaatissa tuo hienosti makuja esiin.
Laita kylmään maustumaan noin puoleksi tunniksi ennen tarjoilua.

Lisää sienireseptejä löydät blogistani klikkaamalla Tästä

Pikkelöityjen suppilovahveroiden ohjeen Kulinaari -blogin kirjoittajan Mummon tapaan löydät klikkaamlla Tästä.






Ja vielä muutama sana

Ystäväni Carina maisteli suppilovahverosalaattia ja ihastui siihen täysillä. Hänenkin mielestä monesti perinteinen sienisalaatti on liian suolaista ja väkevää. Tässä maistui sopivasti sieni ja kokonaisuus oli raikas.
Carina kuulemma kokeilee samaa salaattia heti tänään kanttarelleista valmistettuna. Jäämme odottamaan lopputulosta.

Sienisalaattia tehdessäni kokeilin samalla myös näytteeksi saamiani Santa Marian uutuustahnoja.
Ilahduin tahnojen helppoudesta ja käytännöllisyydestä. 
Yrttitahnojen lisäksi tuubista löytyi myös inkivääri ja valkosipuli. 
Vaikka minulla yleensä melkoinen repertuaali on aina tuoreita yrttejä, mausteita yms. niin esim. tilli säilyy hyvänä kovin vähän aikaa ja inkivääri tuppaa kuivahtamaan aina pöydän nurkalle.



Mukavaa sunnuntaita ja menkää metsään.

Pieni kävely metsässä alentaa tutkitusti verenpainetta ja stressiä. 

Jos et usko niin kokeile <3





read article

Marokkolainen lihapata - kokeile myös vaikka karjalaisella twistillä

keskiviikko 11. lokakuuta 2017


Viimeviikolla pukkasi olemaan vähän kiirusta. Olin buukannut joka arki-illalle paitsi tiistaille jotain menoa.
Tiistain kääntyessä iltapäivään laittoi kaverini viestiä facessa, että ehtisikö joku hänen tilalleen pohjois-afrikkalaiselle ruokakurssille. Hän oli sairastunut, eikä päässyt itse paikalle. 

Olin kyllä ajatellut pyhittää tämän ainokaisen vapaaillan ihan sohvalla loikoiluun ja telkkarin katsomiseen, mutta kuka nyt voisi vastustaa tällaista tilaisuutta. Joskus toisen epäonni on toisen onni ja kyllähän sitä sohvalla ehtii loikolla sitten joskus toistekin. Ilman muuta olin heti valmis sijaistamaan!

Kurssille osallistui 16 henkilöä ja illan aikana valmistettiin pareittain yhteensä 17 erilaista ruokaa ja tottahan toki kaikki ruoat sitten kokkauksen päätteeksi syötiin. Voitte vain uskoa, että suorastaan pyörin vatsani kanssa kotiin ja mukaan tarttui monta ideaa blogiin. Marokkolainen lihapata niistä tässä nyt ensimmäinen.

Saamassamme reseptivihkosessa tämä oli ihan vaan nimellä lammaspata. 
Padan mausteet viittasivat alkuperäksi hyvinkin marokkolaisen, niin siitä sana Marokko padan eteen. 

Vaikka Marokon suunnalla ja Pohjois-Afrikassa yleisesti käytetään lampaan lihaa, on se kuitenkin suomessa harvinaisempaa herkkua ja melko lailla hintavaa, joten korvataanpa sana lammas ihan vain lihaksi.
Lampaasta totta kai tulee varsin maukas, mutta esim. kotona valmistamassani versiossa käytin ihan naudan paistia.

Vastaavaa voisi kokeilla myös karjalanpaistilihoista. Karjalaista marokonpaistia. Marokkolaista lihapataa karjalaisella twistillä. Tästähän voisi ideoida vaikka mitä nimimuunnoksia.
Saattaisi muuten olla makumaailmaltaan melko vinkeä tarjottava joulupöydässä. Reseptissä on myös luumuja, joten tämäkin toimisi.

Mausteissa ja ainesten järjestyksessä tein myös pieniä muutoksia. Muokkailin vähän perusmausteita ja lisäsin Marokossa yleisesti käytettyä ras el hanot -maustetta. Ras el hanout on yksi rakkaimmista mausteseoksiani. Seos on hyvin mieto, mutta siitä tulee upea ruusun ja laventelin tuoksu ruokaan.

Reseptissä käytetyn munakoison voi myös hyvin korvata kotoisasti kesäkurpitsalla.

Joku varmaan miettii, onko tämä enää sama ruoka ollenkaan?
No kyllä se on. Vaikkakin ”pienellä” omanlaisellani kauhanjäljellä twistattuna ja reseptin luettavuutta yksinkertaistettuna.


Marokkolainen lihapata 

(riittää hyvin 6 – 8 hölölle)
Tarvitset:
  • 500 g naudan- tai lampaanpaistia (kokeile ihmeessä myös vaikka karjalanpaistilihaa pienemiksi paloiksi pilkottuna)
  • 1 punasipuli pieninä lohkoina
  • 2 valkosipulinkynttä murskattuna
  • ½ - 1 punainen chili silputtuna
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 dl vettä
  • 3-4 keksikokoista tomaattia kuutioituna
  • 1 pieni munakoiso tai kesäkurpitsa noin peukalonpään kokoisina kuutioina.
  • 200 g säilöttyjä kikherneitä huuhdeltuna
  • 50 g kuivattuja luumuja pilkottuna
  • kourallinen tuoretta minttua tai korianteria silputtuna.

Paistamiseen: tilkka öljyä

Mausteseokseen:
  • 2 tl juustokuminaa eli jeeraa
  • 2 tl ras el hanout -mausteseosta
  • 1 ½ tl kanelia
  • 1 tl jauhettua korianteria
  • ½ tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria jauhettuna
  • ½ tl kardemummaa
  • 1 tl kurkumaa
  • 1 rkl öljyä

Tee näin osa 1.
Pilko liha kuutioiksi.
Sekoita mausteseos yhdistämällä kaikki seoksen aineet keskenään ja sekoita se hyvin lihapalojen joukoon.
Anna lihojen maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia.
Ruskista lihapalat padassa parissa erässä.
Lisää sipulit ja chili pataan.
Lisää hunaja, vesi, luumut ja tomaatit.
Kypsennä liedellä hiljaa hauduttaen niin kauan, että liha on kypsää. Lisää tarvittaessa hieman nestettä.

Tee näin osa 2.
Lisää huuhdellut kikherneet.
Ruskista munakoiso- tai kesäkurpitsakuutiot kevyesti tilkassa öljyä kuumalla pannulla ja lisää padan joukkoon.
Anna hautua vielä hetki.
Lisää padan päälle reilusti tuoretta minttu- tai korianterisilppua.

Tarjoile leipäviipaleiden, riisin, couscous’in tai peri suomalaisesti perunan kera.
Pata on parhaimmillaan lämmitettynä seuraavana päivänä, kun maut ovat saaneet rauhassa tasaantua.

Vinkit: 
Jos käytät lihana sitkeämpiä ruhonosia, voit hyvin hauduttaa pataa pidempään uunissa. (muista välillä tarkistaa, että padassa on riittävästi nestettä). Lisää tässä tapauksessa luumut vasta munakoison ja kikherneiden kanssa myöhemmin.

Tee mausteseosta kuivaversiona ilman öljyä pieneen lasipurkkiin ja mausta sillä muitakin liha tai kasvisruokia. 
Antaa muuten pikantin säväyksen ihan perus jauheliha- tai makkarakastikkeeseen.


Tässä on myös oiva lahjavinkki. Sekoita ystävälle valmiiksi kauniisti koristeltuun lasipurkkiin oma afrikkalainen mausteseos.


read article

Karkkipizza – Naurettavan hyvää

maanantai 9. lokakuuta 2017


Viime viikolla töissä eräs työkaverini tuskaili lapsensa 6 vuotissyntymäpäivätarjoiluista. Tottahan nuo monellekin ruuhkavuotiselle äidille päänvaivaa aiheuttaa, mutta nyt vielä erityisesti, koska lapsi oli pyytänyt äitiään leipomaan syntymäpäiville karkkipizzaa.

Siis karkkipizzaa? Pyörittelin monen muunkin lailla päätäni ja ihmettelin, että mistähän tällainen idea on tullut?
Ei kuulemma selkeää tietoa ja lapsi oli sitä halunnut jo edellisille syntymäpäiville, joten kyllähän nyt näin harras ja itsepintainen toive pitäisi toteuttaa.

Yhdessä yritimme pohtia parasta ratkaisua ongelmaan. Mietimme valmiita suklaapizzoja mihin laittaisi karkkeja päälle. Lopputulema saattaisi kuitenkin olla vähintäänkin äkkimakea.

Ehdotin piirakkapohjaa, jonka päälle levittäisi esim. hilloa, kinuskikastiketta yms. Päälle sitten reilusti karkkeja ja uuniin. Tai ei ehkä sittenkään. Tai ehkä kuitenkin.

Koko ajatus karkkipizzasta sai minut oikeastaan voimaan huonosti, mutta toisaalta tämän pienen lapsen idea tuntui niin mielenkiintoiselta ja omaperäiseltä, joten lupasin pohtia ja testailla asiaa viikonloppuna.
Lauantaiaamuna sitten suunnistin kauppaan hankkimaan tarveaineita. Vaikka alkuperäisessä suunnitelmassani olin ajatellut murotaikinapohjaa, sai joku intuitio minut nappaamaan vielä muutaman valmiin pizzapohjan ostoskärryihin.

Kotona alkoi sitten testailu miten erilaiset karkit käyttäytyvät uunissa ja homma selkisi melko nopeasti mitä uuniin voi laittaa ja mitä ei. Voitte vaan uskoa, että keittiössäni leijui melkoisen eksoottinen paistetun karkin makea tuoksu.

Lopullinen johtopäätös:


Pizzapohja toimii hyvin. Itseasiassa parhaiten ja pohjan pitää olla kypsä ennen karkkien lisäämistä.
Jos siis teet pizzapohjan itse niin. Pistele kaulittu taikina, ettei se kohoa uunissa liikaa ja paista kypsäksi.

Pohjan päälle voi laittaa ensin ohuelti esim. kinuskikastiketta, (tämä oli toteutukseni) mutta varmasti esim. hillo sopisi yhtä hyvin (en testannut).

Kinuskikastikkeen/hillon päälle kannattaa laittaa suht hillitysti karkkeja, koska sulaessaan ne luistelevat reunojen yli. Kokonaisen pellillisen mallissa tätä ongelmaa ei tietenkään niin ole.

Pohjassa parhaiten toimivat viininkumimaiset hedelmäkarkit, koska sulaessaan niistä muodostuu sopivan tahmainen täyte, johon muut karkit liimautuvat hyvin kiinni ja pysyvät paikoillaan.

Parhaat ja kauniimmat kannattaa siis säästää päälle. Jos käytät vaahtokarkkeja niin ne ehdottomasti päälle.

Pohja kannattaa täyttää hillitysti.

No miltä karkkipizza sitten maistui?


Päättömästä ideasta huolimatta ihan naurettavan hyvältä. Pahin kriitikkoni eli tyttärenikin nyökytteli maistellessaan karkkipizzaa päätään tyytyväisenä, vaikka ensireaktio ideaan oli syvä hiljaisuus. Hilaisuushan kertoo monesti enemmän kuin tuhat sanaa. 
Veikkaan hänen epäilleen saaneeni jonkun päivälääkityksen, jonka annostus ei ollut mennyt ihan nappiin.

Samaa saattoi tänään epäillä joku asiasta tietämätön työyhteisöstäni kiikuttaessani karkkipizzaa kahvihuoneeseen.

Karkkipizza kuitenkin katosi päivänmittaan parempiin suihin ja palaakaan ei jäänyt.




Naurettavan hyvä karkkipizza


Tarvitset:
  • kypsän pizzapohjan (teit sitten itse tai ostat valmiin)
  • kinuskikastiketta tai hilloa
  • reilusti erilaisia irtokarkkeja

Tee näin:
Levitä kypsän pizzapohjan päälle ohuelti kinuskikastiketta tai hilloa. Jätä reunoihin vähän vajaata.
Asettele viininkumimaisia- tai pehmeitä hedelmäkarkkeja tasaisesti ympäri pohjaa.
Paista uunissa 225*C noin 5 min tai niin kauan, että karkit alkavat sulaa.
Ripottele kuuman pohjan päälle reilusti erilaisia karkkeja maun mukaan.
Jäähdytä ennen tarjoilua. Sula karkkimassa on todella kuumaa!
Vinkki:
Jos karkit sulaessaan valuivat pizzan reunojen yli, niin ne on helppo siistiä vähän jäähtyneenä vaikkapa saksilla.
Paras työkalu myös pizzan leikkaamiseen on sakset.

Gluteeniton karkkipizza


Myös valmiita pizzapohjia löytyy gluteenittomana hyvin varustelluista kaupoista.
Jos haluat tehdä pohjan itse, niin ainakin Helkan Keittiössä -blogista löytyy varmasti toimiva resepti.
Nopein reitti reseptiin klikkaamalla Tästä.

Gluteenittomissa karkeissa on onneksi tänä päivänä hyvin valikoimaa. Jos ostat karkkeja irtokarkkihyllystä niin muista aina, että tällöin erilaisia ja myös niitä ei gluteenittomia karkkilaatuja otetaan samalla kauhalla, joten ristikontamaation vaara on aina olemassa.

Varminta siis aina on kun keliaakikolle ostaa makeiset pusseissa.


Perustaikina pizzapohjaan (noin pellillinen ohueksi kaulittuna)


Tarvitset:
  • 2 dl vettä
  • 4 ½ dl vehnäjauhoja
  • 25 g hiivaa
  • 2 rkl öljyä
  • ¼ tl suolaa

Tee näin:
Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen
Lisää jauhot, öljy ja suola.
Sekoita tasaiseksi ja vaivaa taikinaa muutama minuutti.
Kohota taikinaa liinan alla vedottomassa paikassa noin 30 min.
Kauli taikina ohueksi.
Pistele haarukalla ja paista 225*C noin 7 min uunista riippuen.

Kinuskikastike


Tarvitset:
  • 2 dl kermaa (myös kookoskerma käy)
  • 2 dl fariinisokeria

Tee näin:
Lisää kerma ja sokeri paksupohjaiseen mielellään pinnoitettuun kattilaan.
Anna kiehua hiljaa kuplien ja välillä sekoitellen noin puoli tuntia tai niin kauan kun seos on selkeästi sakeutunut kastikemaiseksi.


Entäpä sitten suklaapizza?

No kokeilin myös suklaista versiota ja se oli kyllä minun makuun aivan liian makea.
Jos pidät ylimakeasta niin kokeile toki.

Levitä kypsän pohjan päälle esim. kinuskikastiketta, maapähkinävoita yms.
Rouhi päälle lempisuklaatasi.
Paista 225*C uunissa niin kauan, että suklaa sulaa.
Koristele erilaisilla suklaarakeilla, vaahtokarkeilla yms.



Ja vielä pari suklaauutuutta

Sain tässä taannoin Heikkilän Yrttikaupasta mielenkiintoisia yrttimausteita ja teetä testattavaksi.

Itse yrttimausteisiin en vielä ole ehtinyt sen enempää paneutua, kuten teehenkään, mutta kuten arvata saattaa niin paketissa olleet Suomessa käsin valmistetut yrteillä maustetut suklaat kyllä testattiin heti. (yllätys?) 
Heikkilän suklaat sopivatkin mainiosti vinkattaviksi tämän makean postauksen yhteydessä

Enpä tosiaan olisi heti kuvitellut miten hyvin piparminttu ihan yrttinä sopii valkosuklaan kanssa tai kuivattu timjami maitosuklaan.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja käsintehdyt suklaat ovat aina loistava lahjaidea.

Käy ihmeessä tutustumassa Heikkilän yrttitilaan ja tuotteisiin klikkaamalla Tästä
 
*Suklaat saatu testattavaksi

 Siitä nyt sitten vaan karkkipizzaa leipomaan! Veikkaampa tämän olevan melkoinen toivetarjottava lastenkutsuilla ja vaikkapa halloween juhlissa.

Hitti vai huti? Kerro sinä. Sana on vapaa kommenttikentässä.
Muksaa maanantaita sateesta huolimatta <3

//tiina



read article

Mäkisen mummon prätsykät – mysteeri Metsäkylässä

perjantai 6. lokakuuta 2017


Ensimmäisen kerran sanaan prätsykkä törmäsin Metsäkylän Marttojen hallituksen kokouksessa (kyllä, olen siis myös Martta).

Näitä en silloin vielä päässyt maistamaan, mutta mielenkiintoni asiaan heräsi heti.
Koitin sinnikkäästi udella mitä nämä prätsykät nyt sitten oikein ovat, mistä ne on saaneet alkunsa ja miten niitä tehdään.

Sain vastaukseksi ympäripyöreitä kuvauksia, siitä miten prätsyköihin voi laittaa ihan mitä vaan ja mitä happamampaa niin sitä parempi.
Prätsykät on niin hauskoja kun välillä ne nousee suoraan ylöspäin ja välillä kellahtaa. Oi, ja prätsyköitä on tehty täällä aina!

-        -   Ok, vai niin.



Lisää Marttailua


Seuraavassa Marttojen kokouksessa oli sitten Kaija (Metsäkylän Marttojen puheenjohtaja) tehnyt kahvin kanssa tarjottavaksi näitä minulle täysin mysteerisiä prätsyköitä. 
Kerrottakoon taustatietona vielä, että en siis ole metsäkyläläisiä vaan tänne muutaman mutkan kautta päätynyt paljasjalkainen porilainen.

Jatkoin taas uteluani reseptistä. Mitä laitetaan ja kuinka paljon?
Vastaus oli taas lähes yhtä pyöreitä kuin viimeksi.
Tällä kertaa selvisi kuitenkin suurin piirtein ainesosat. Piimää, (voi laittaa myös hapanta kermaa) kananmunia, vehnäjauhoja, suolaa, soodaa ja sokeria.
Raaka-aineiden suhteet olivat taas kuitenkin tyyliin: Loraus piimää ja sopivasti jauhoja. Tosi paksu taikina. 3 kananmunaa laitoin!

-         -  Ok, vai niin.

Kaijan loraus on noin 6 dl


Jatkoin pontevasti mysteerin selvittelyä ja Kaija antoi käteeni vajaan piimäpurkin, jonka painosta päättelin taikinassa käytetyn lorauksen olleen noin 6 dl.

Jos tähän yhdistetään 3 kananmunaa ja sopivan tönkösti jauhoja niin ollaan jo melko pitkällä siitä huolimatta, että resepti tuntui vahvasti olevan vain metsäkyläläisten ranteessa.

Näillä tiedoilla kuitenkin pääsin siis jo aloittelemaan testaukset kokeilevassa keittiössäni.

Prätsyköiden historiaa


Kuten kirjoitettu reseptillinen perimätieto, niin myös prätsyköiden alkuperä tuntuu olevan täysi mysteeri.
Kätevä isäntä (alkuperäisasukas) tiesi kyllä prätsykät ja asiaa kyseltyäni tuli sama toteamus - niitä on täällä tehty aina.

Martat pohtivat, että Mäkisen mummo niitä teki aina. (Mäkisen mummo on siirtynyt ajasta iäisyyteen jo kauan sitten)

Kuitenkaan naapurikylässä Palojoella ei alkuperäisväestöllä ollut prätsyköistä mitään uutta tietoa. Itseasiassa siellä ei oltu koskaan moisista kuultukaan. 

Kätevän isännän isä (81 v.) yritti selvittää historiaa vielä vanhemmalta veljeltään (heillä prätsyköitä tehdään myös aina).  
Lopputulema kuitenkin oli taas, että mitään perimätietoa siitä, mistä resepti on saanut alkunsa ei ole.

Kuka prätsykkäreseptin on Metsäkylään tullessaan tuonut? Mistä se on lähtöisin ja kuinka vanha se todellisuudessa – oli edelleenkin täysi mysteeri.


Helppo ja nopea hätävara


Varmaa kuitenkin on, että prätsykät ovat olleet eräänlainen hätävara (näin Kätevän isännän isä asiaa muisteli)
Jos ovesta tuli yllätysvieraita ja talossa ei ollut pullaa niin paistettiin prätsyköitä, koska niihin tarveaineet kaapissa oli aina.

Metsäkyläläiset Prätsykät


Tarvitset:
  • 3 dl piimää ja/tai hapanta kermaa
  • 2 kanamunaa
  • 4 dl vehnäjauhoja. (gluteenitonta jauhoseosta 3 ½ - 4 ½ dl käyttämämistäsi jauhoista riippuen)
  • 3 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl soodaa
  • (voita tai öljyä paistamiseen)

Tee näin:
Riko kananmunat piimän/happaman kerman joukkoon ja sekoita rakenne rikki.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää piimä/muna -seokseen.
Sekoita ainekset kevyesti tasaiseksi. Älä vatkaa, äläkä turvota taikinaa. (Taikinan pitää  ja kuuluu olla todella paksua)
Paista useampi prätsykkä kerralla paistinpannulla miedolla lämmöllä kannen alla (noin.3 rkl taikinaa per prätsykkä)
Käännä kun prätsykän pintaan tulee pieniä reikiä ja pohja on saanut kauniin ruskean värin. (noin 2-3 min per. puoli)
Ripottele valmiiden prätsyköiden päälle sokeria ja tarjoile hillon kera.

Vinkki: Prätsykät maistuvat aivan loistavilta myös suolaisten täytteiden kanssa blinimäisesti tarjoiltuna.
Jätä silloin reseptistä sokeri pois.

Hävikkiruokaa


Prätsykät ovat loistavaa hävikkiruokaa. Tähän voi todellakin upottaa jo vaikka päivämäärän ylittäneet kermat, maustamattomat jogurtit, kermaviilit, smetanat, ranskankermat yms. yms.

Ja vielä vähän reseptistä:
Kokeilin prätsykkätaikinaa pariin otteeseen ja olin lopputulokseen jo varsin tyytyväinen.
Kaija (varmasti ensimmäisenä metsäkyläläisenä) sitten loppuviimeksi mittasi suurin piirtein käyttämänsä ainekset ja lähetti reseptin minulle.

Huomasin arvioineeni jauhojen määrän vähemmäksi kuin alkuperäisväestön rannereseptissä oli.
Näin ollen kuvissa olevien prätsyköiden pitäisi olla vieläkin pulleampia. Pahoittelut.

Vaikka Michelin ravintolan tarjottavaksi


Kokeilin myös vähän prameampia prätsyköitä omenakompotin kanssa tarjoiltuna paistaen taikinan metallisissa pyöreissä muoteissa. 
Näin ainakin omaan silmään prätsyköistä tuli lahes ”Michelin tason” perinneruokaa pannacottamaisella näyttävyydellä.

Siitä vaan Arto Rastas ja Pekka Terävä kokeilemaan. Viedään Metsäkyläläinen pularuoka kaikkien kulinaristein tietoisuuteen.


Ps. Jos mummollasi/isomummollasi/isoisomummollasi/isoisoisomummollasi on vastaava resepti, niin kuulisin siitä mielelläni.

Tämän reseptin ja tarinan kaiken kansan tietoisuuteen kirjoittaminen sai minut jo tuntemaan itseni oman elämäni Arman Alizad’iksi. 
Kuinka loistavaa olisi olla suorastaan Sherlock Holmes.

Metsäkylän mysteeri ei ole vielä kokonaan ratkaistu. Lähden nyt kuitenkin katsomaan telkkarista sohvaperunoita.

Lupsakkaa perjantai-iltaa kaikille ja paistakaa prätsyköitä – heti vaikka aamulla.

//tiina


read article

Kehnäsienikastike

sunnuntai 1. lokakuuta 2017


Kehnäsieni on loistava ruokasieni, vaikka ilmeisen vähän kerätty. Liekö syy sienen hieman seitikkimäisessä ulkonäössä vai missä.

Kehnäsieni on kuitenkin helppo tunnistaa oljenkeltaisesta lakista, jonka päällä on helmiäismäistä ”kehnää”. Ihan kuin joku olisi käynyt ripottelemassa tomusokeria sienten päälle.

Jalassa lakin alla on sormusmainen rengas ja renkaan yläpuolella vaaleita aaltomaisia kuvioita.

Sienen maku on mieto, sekä hienon pähkinäinen. Parhaimmillaan heti poimimisen jälkeen valmistettuna.

Yleisin kasvuaika on elo- syyskuu. Mutta ainakin tänä vuonna kehnäsientä tuntuu olevan metsissä vielä kohtuullisesti.

Koppa kouraan ja mars metsään siis!

Lisää tunnistusohjeita löytyy esim. Luontoportin sivuilta. 




Kehnäsienikastike



Tarvitset: 
  • n ½ l puhdistettuja ja pilkottuja kehnäsieniä
  • 1 keskikokoinen sipuli silputtuna
  • 1 pieni valkosipulinkynsi silputtuna
  • 3-4 dl kermaa
  • hieman suolaa ja mustapippuria myllystä
  • hieman yrttejä kuten timjamia, rakuunaa tai rosmariinia
  • voita paistamiseen

Tee näin:
Kääntele sienisilppua kuivalla kuumalla pannulla hetki jotta ylimääräinen neste haihtuu.
Lisää sekaan nokare voita ja sipulit.
Anna sipuleiden kuullotua ja sienten hieman ruskistua.
Lisää kerma ja keittele kasaan muutama minuutti.
Mausta pippurilla ja suolalla. Lisää maun mukaan yrttejä

Vinkki:
Kehnäsienen mietoon pähkinäiseen makuun sopivat loistavasti myös miedot itämaiset mausteet. Kokeile myös maustettuja kermoja kuten juusto- tai paahdettu sipuli.

Pekoni ja sienet ovat aina toimiva yhdistelmä. Paista pannulla pari siivua pekonia pilkottuna, kun sienistä on vesi haihtunut.
Jo pieni määrä pekonia antaa sienikastikkeelle makua ja ryhtiä.

Tunnistatko sinä kehnäsienen?



 *resepti tuotu poistuvasta blogistani tyynenkaa.com



read article
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

latest 'grams from @tinskunkeittiossa

© Tinskun keittiössä.
Made by SoulMuse.