Kaiserschmarrn – Pannukakkua keisarin tapaan

Kaiserschmarrnin synnystä löytyy varmaan yhtä monta tarinaa kuin reseptejäkin.

Tarinoissa vilisee keisaria, keisarinnaa, kokkia, leipuria jne.

Eräässä tarinassa keisarin yllätti lumituisku ja hän hakeutui pieneen alppitaloon turvaan.

Talon emäntä valmisti keisarille pannukakkua, mutta koska yllätysvieras oli niin kunnianarvoisa – laittoi emäntä taikinaan rommilla maustettuja rusinoita ja koko komeus hunnutettiin sokerilla ja manteleilla.

Toinen tarina taas kertoo, että keisarin kokilla ei keittiössä ollut juuri se paras päivä ja pannari oli mennyt pilalle.

Kekseliäs kokki oli pelastanut tilanteen pilkkomalla pannarin palasiksi ja peittänyt palaneet kohdat tomusokerin ja manteleiden alle. Keisari oli tähän versioon kovasti ihastunut ja siitä sitten syntyi Kaiserschmarrn.

Itse liputan tämän viimeisen tarinan puolesta. Monet loistavat reseptit syntyvät vähän vahingossa ja jotenkin tunnen kovasti sympatiaa kauhistuneen kokkiparan puolesta, jonka silmissä siintää oma pää seipään nokassa.

Mahdoinkohan nyt värittää tarinaa vähän lisää?

Nettiä selaamalla tästä Itävaltalaisesta herkusta tosiaan löytyy montaa eri versiota. 

Kokeilin ensin pariakin erilaista, kunnes päätin laittaa taas oman lusikkani tähänkin soppaan.

Perinteisesti Kaiserschmarrn paistetaan paistinpannulla. Revitään sitten palasiksi ja paistetaan vielä uudelleen voin, sokerin ja manteleiden kera.

Itsellä pannukakku tuppasi jäämään vähän löysähköksi ja paloi joka kerta niin tummaksi, että olisiko tuota koirakaan syönyt. 

Tilannetta ei kyllä pannaripalojen karamellisointikaan auttanut. Ja ei, vaikka päälle olisi sirotellut kilon tomusokeria.

Periksihän ei anneta ja loppuviimeksi ajattelin kokeilla keikauttaa valmistustavan päälaelleen ja paistoin pannukakun perinteisesti suomalaisittain uunissa.

Paiston jälkeen paloittelin pannarin ja kääntelin palat kuumalla pannulla voin, sokerin ja mantelilastujen kanssa.

Tämä toimi ja lopputulos oli vähän vetelän sijaan kakkumaisen pehmoinen.

Onko versioni sitten enää itävaltalaisien niin arvostama jälkiruoka? Olisiko keisari armahtanut minut kauheasta rikkomuksestani seipään nokasta edes pelto-orjaksi.

Sitä tarina ei onneksi kerro. Muutan silti varmuuden vuoksi vähän niemeäkin.

Muunsin samalla myös alkuperäisen reseptin gluteenittomaksi. 

Käytin jauhoina Vuohelan Herkun Farina lettujauhoseosta.

Paketissa on kaksi 150 g annospussia joista tähän reseptiin tarvitaan vain yksi.

Osallistun samalla myös Vuohelan Herkun kilpailuun #gluteenitonkisa

Osallistu sinäkin.

Karamellisoitua pannukakkua keisarin tapaan

(annos noin 6. lle)

Tarvitset:

• 4 kananmunaa
• 1 ½ dl maitoa
• 1 ½ dl kermaa
• 6 rkl sokeria
• 1 annospussi a’ 150 g Farina lettujauhoseosta. ( annos vastaa 2 ½ dl perus vehnäjauhoja)
• 50 g sulatettua voita
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl suolaa
• 1 dl rusinoita

Karamellisointiin:

• 50 g voita
• 3 rkl sokeria
• 1 ½ dl mantelilastuja

Koristeluun:

• tomusokeria

Tee näin:

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset erikseen. (Tarkkana, ettei valkuaisen joukkoon mene yhtään keltuaista)

Lisää valkuaisten joukkoon puolet sokerista (3 rkl) ja vatkaa kovaksi vaahdoksi ja laita sivuun odottamaan hetkeksi.

Vatkaa keltuaiset, loppu sokeri (3 rkl) ja vaniljasokeri paksuhkoksi vaahdoksi.

Lisää maito, kerma, suola ja lettujauhoseos joukkoon ja vatkaa tasaiseksi.

Lisää joukkoon valkuaisvaahto varovasti nostellen. Taikina saa jäädä hieman paakkuiseksi.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kaada sulatettu voi leivinpaperin päälle tasaisesti.

Kaada taikina voin päälle vuokaan.

Ripottele rusinat päälle ja paista uunin keskitasolla 200*C 15 min.

Kun pannukakku on hieman jäähtynyt, viipaloi se pienehköiksi palasiksi.

Lisää paistinpannulle karamellisointia varten voi, sokeri ja mantelilastut.

Sekoita seosta, kunnes mantelilastut alkavat saamaan hieman väriä.

Lisää pannukakkupalat paistinpannulle ja kääntele manteliseoksen kanssa sekaisin.

Tarjoile pannukakku tuoreiden marjojen, löysähkön (sokeroimattoman) kermavaahdon ja mielellään vähän happaman omenasoseen kera.

Vinkki:

Jos lopputuloksen ei tarvitse olla gluteeniton niin voit käyttää Farina lettujauhon sijasta 2 ½ dl ihan perus vehnäjauhoa.

Jos haluat alkuperäisen reseptin tapaan pannukakkuun rommin makua niin lisää rusinoiden joukkoon 2-3 rkl rommia ja anna marinoitua puolisen tuntia. Voit lisätä taikinaan myös hieman rommiaromia.

Vaikeaa vai ei?

Miksi muuten resepti mielletään monesti hankalaksi ja kovin vaikeaksi jos kananmunan valkuaiset ja keltuaiset erotellaan?

Lähdin pohtimaan tätä niin kuin ihan kokemani perusteella.

Mitä mieltä sinä olet? 

Tiskiähän tuosta tietysti tulee ainakin sen yhden kipon verran enemmän.

Mielelläni lukisin kommentteja asiasta. Sana on vapaa ja lupsakkaa sunnuntaita.

Ai niin laittelein Faceen ja Instaan pienen kisan asian tiimoilta. Voittajat ovat löytyneet. Olen yhteydessä voittajiin henkilökohtaisesti.

Kyllä se kevätkin sieltä tulee – Joskus.

//tiina