Marttojen glögitasting - Pikkujoulut Metsäkylässä

tiistai 27. marraskuuta 2018

*Yhteistyössä Juomavinkki

Viime perjantaina vietimme Klaukkalan Metsäkylän Marttojen pikkujoulua.

Eila Martta vastasi puuro- ja kahvitarjoilusta perinteisine joulutorttuineen.

Kaija Martta toimi illan juontajana, pitäen todellakin huolen siitä, että joululauluja laulettiin ja riittävästi.

Illan yllätysnumerona oli glögitasting, jonka minä Martta olin järjestänyt yhteistyönä Juomavinkin kanssa.

Tasting tuli suurimmalle osaa Martoista ihan yllätyksenä ja eikä ollenkaan huonona.

Joku tarkkasilmäinen, ehkä kiinnitti huomiota siihen miten salamyhkäisesti hääräilin keittiössä termoskannuja täytellen.

Ilmeisesti kuitenkin sulaudun luontaiseen ympäristööni melko saumattomasti, joten yllätys säilyi loppuun asti.

Tastingin kulku

Maistettavana oli 6 glögiä. Glögit oli valittu niin, että ne eroaisivat toisistaan mahdollisimman paljon, eli siis glögimakuja laidasta laitaan.

Mietin ensin, että maistattaisin glögit tyyliin miedommasta vahvimpaan, mutta päätin kuitenkin sekoittaa pakan ja järjestelin glögit sekalaiseen järjestykseen. Maistojen välillä oli tarjolla vettä ja pientä suolaista.

Glögit siis maisteltiin numeroiduista termospulloista ja numeroiduista mukeista. Martat eivät tienneet mitä glögiä heillä mukeissa oli.

Tehtävänä oli löytää glögeistä erilaisia makuja, arvioida väriä, makeutta, mausteisuutta jne.

Samalla he kirjoittivat huomioitaan paperille ja antoivat vielä arvosanan asteikolla 1-5.

Näitä glögejä Martat maistelivat

Tuike glögi, punaviinipohjainen

Glögissä on marjainen maku, joka saa mausteisuutta perinteisistä glögimausteista eikä ole liian väkevä. Hyvin perinteinen ja matala-alkoholinen. Myynnissä myös päivittäistavarakaupoissa

Alkoholia 5%

Marttojen mietteitä:

Yleisesti ottaen tästä glögistä pidettiin. Glögi oli jouluisen mausteinen ja marjainen. Joidenkin mielestä glögi oli liian makea ja toisten mielestä taas oikein sopiva. Perinteisyyttä, väriä ja tuoksua kehuttiin.

The Ugly Glühweinin

Tämän glögin taustalla on maailmanlaajuinen ilmiö: humoristisen rumat villapaidat. Espanjalainen nuorten yrittäjien Barcelona Brands tarttui ilmiöön, ja loi Tempranillo-rypäleistä erittäin laadukkaan glühweinin.

Hedelmäinen, mausteinen ja glögimäisen makeahko.

The Ugly Glühwein on makeampi kuin glühweinit yleensä. Juoman voi kuumentaa tai nauttia sellaisenaan.

Alkoholia 14%

Marttojen mietteitä:

Monen mielestä edelliseen verrattuna voimakas viinin tuoksu ja maku. Jokseenkin ärhäkkä. Osan mielestä varsin mainio talvi-illan lämmittäjä.

Tuike Rose glögi

Roseeviinipohjainen. Luomu.

Vadelmainen, kirsikkainen, kanelinen, kardemummainen,

Kevyempi ja raikkaampi vaihtoehto perinteisten puna- ja valkoviiniglögien rinnalle. Sopii myös vegaaneille. Sopii mainiosti myös joulunajan alkumaljaksi kylmänä tai kuumana.

Alkoholia 8%

Marttojen mietteitä:

Tämä glögi maistettiin myös jääkaappikylmänä.

Hempeän kaunis väri. Perinteisiä makuja ja tuoksuja, hedelmäinen. Myös ripaus vaniljaa maistui osan mielestä.

Kylmänä monien mielestä mausteisuus tuli enemmän esiin. Jopa petollisen hyvä kylmänä. Jäitä kaivattiin ja maistuisi kuulemma kesälläkin.

Juhla glögi

Klassikko ja yksi suosituimmista glögeistä vuodesta toiseen.

Glögi on maustettu tilkalla brandya.

Meripihkanruskea väri, kypsän aprikoosinen ja glögimausteinen lämmittäjä.

Aikuisempaan makuun ja aperitiiviksi sopiva.

Alkoholia 20%

Marttojen mietteitä:

Tämä glögi jakoi ehkä eniten mielipiteitä. Osan mielestä täyden kympin ja jopa totimainen juoma, osan mielestä aivan liian paljon alkoholia. Brandy maistettiin glögistä selkeästi. Onko tässä ”jallua” mietteitä sateli.

Valkia Talvimustikka

Mustikkainen raikas marjaglögi.

Saa makunsa kotimaisista marjoista sekä perinteisistä glögimausteista.

Piristää mukavasti Alkon valikoimaa ja erottuu hyllystä juhlavalla valkoisella pakkauksellaan.

Kaunis jouluinen lahjapullo!

Alkoholia 8%

Marttojen mietteitä:

Marjaisuus maistettiin selkeästi. Osa epäili maistavansa mantelia ja mansikkaakin. Väriä ja makua kehuttiin.

Jouluinen, sopivan mausteinen. Makeus keskivertoisesti oikein hyvä.

Rocky Road Glögg

Tämän vuoden perinteisiä rajoja rikkova uutuus.

Glögi on saanut makuinspiraationsa suositusta suklaisesta jälkiruokaherkusta – Rocky Roadista.

Perinteisillä glögimausteilla maustettu punaviiniglögi, joka saa jännittävää mielenkiintoa suolaisen ja makean makumaailman yhdistelmästä. Makea suklaa ja suolainen pähkinä. Viimeistelty suussa sulavilla vaahtokarkeilla.

Kerrassaan hieno ja massasta erottuva valkoinen tatuoinnein koristeltu lasipullo.

Marttojen mietteitä:

Suklainen, pähkinäinen, karkkimainen, mahtava tuoksu, täyteläinen, ei perinteinen ja hyvin erikoinen, mutta suorastaan ihana.

Jälkiruokamainen talvijuoma. Loistava päätös hyvälle illalliselle.

Kermavaahtoa, jäätelöä ja kahvia kyseltiin palanpainikkeeksi.

Tämä glögi oli kaikista eniten Marttojen mieleen. Pisteitä täydestä viidestä tuli huimat 4,4.

Glögitasting oli kerrassaan hauska pikkujoulujen ohjelmanumero ja aikaa tähän meni noin tunti.

Suosittelen lämpimästi.

Kiitokset vielä Juomavinkille glögeistä.

Juomavinkin glögi- ja muuhunkin valikoimaan pääset tutustumaan klikkaamalla Tästä.

Seuraa Tinskun keittiössä & Tyynen kaa –blogia Facebookissa:

https://web.facebook.com/tinskunkeittiossa/

ja Instassa @tinskunkeittiossa

https://www.instagram.com/tinskunkeittiossa/

read article

Syö Hyvä Olo - Reseptinä hapatettua valkosipulia

maanantai 19. marraskuuta 2018

Suoliston, aivojen ja ihmisen hyvinvoinnin on kauan tiedetty liittyvän toisiinsa, mutta vasta viime vuosina on normaaliflooraa ja sen vaikutusta psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin alettu tutkia enemmän.

Jopa 80 % ihmisen vastustuskyvystä on vatsassa. Epätasapaino suolistossa on tutkitusti syy moniin kansantauteihin, kuten esimerkiksi lihavuuteen, alzheimerin tautiin, masennukseen ja 2 tyypin diabetekseen.

Syö Hyvä Olo on keittokirja siitä, miten raaka-aineita lisäämällä päivittäiseen ruokavalioon voidaan vaikuttaa normaaliflooran toimintaan, johtaen parempaan henkiseen sekä fyysiseen hyvinvointiin.

Toinen kirjailija Tara Junker valmistui ruoka- ja ravintotiedekandidaatiksi Uppsalan yliopistosta ja Anna Sarmanto opiskelee hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohtoa Haaga Heliassa.

Syö Hyvä Olo

Syö Hyvä Olo opastaa vaalimaan kehoamme sisältäpäin, suoliston hyvinvointia edistäen.

Yksi epäterveellinen ateria ei suista sinua rappiolle, eikä yksi terveellinen ateria paranna kaikkia vaivojasi. Terveellisissä elämäntavoissa on kyse kokonaisuudesta.

Kirja on herkullisten reseptien lisäksi täynnä mielenkiintoista ja opettavaista luettavaa. Kirjassa kerrotaan kansantajuisella tavalla esim. immuunijärjestelmästä, antibioottien vaikutuksesta suolistoon ja paljon puhutusta hiljaisesta tulehduksesta.

Kirjan luettuani aloinkin pohtimaan miten nykypäivänä onkaan niin paljon autoimmuuni- ja suolistosairauksia, sekä pahaa oloa. Totta kai nykyinen maailmanmeno ja työtahti on stressaavaa, mutta voisiko esim. lukuisilla antibioottikuureilla olla osavaikutusta asiaan.

Niitämmekö nyt kansanterveydellisesti sitä satoa kun joka vaivaan on niin helposti määrätty ja haluttu aina antibiootteja, vaikka tosiasiassa osa vaivoista olisi taintunut ihan levolla.

Nykyihminen on niin vieraantunut luonnosta ja normaalista bakteerikannasta, että vastustuskykymme on ihan kuralla.

Herkullisuus ja kauneus edellä

Syö Hyvä Olo kirjassa jo pelkästään kuvat puhuvat puolestaan. Terveellisen ja suolistoa vaaliva ruuan ei tarvitse olla tylsää, eikä pahan makuista. Kirjassaan Tara Junker ja Anna Sarmanto johdattelevat lukijan parempiin valintoihin herkullisuus edellä.

Kustantaja Cozy Publishing on taas tehnyt tuttua täydellistä työtään.

Kirja on kerrassaan kaunis ja tyylikäs.

Pienet yksityiskohdat kuten paperin laatu, värimaailma, ja sidontaan solmittu silkkinauha kirjanmerkiksi täydentävät lukunautinnon. Kirjaa ei tarvitse piilottaa hyllyyn vaan sen jättää mielellään näkyville – ihan vaikka sisustuselementiksi.

Mitä jäi käteen?

Paljon tietoa ja hyvää mieltä. Kirjasta tulee kesäinen fiilis ja into kokeilla kasvisruokaa uusin tavoin.

Tämänkään kirjan jälkeen minusta ei silti pelkästään kasvissyöjää saa, mutta ymmärrän, että jo pienillä valinnoilla voi saada paljon hyvää aikaiseksi.

Mistään totutusta ruoka-aineesta ei tarvitse välttämättä luopua kokonaan.

Ottamalla rinnalle hyviä valintoja ja pikku hiljaa, voi vaikuttaa omaan ja perheensä hyvinvointiin – pala palata ja askel kerrallaan.

Erityisesti ihastuin heti kirjan alussa olleeseen fermentoidun ruoan osuuteen.

Kaapissa odottaakin jo valkosipulia ja inkivääriä hapattamiseen. Näitä varmasti tulen antamaan ystävilleni tänä vuonna joulukukkasina.

Rakastan ruokalahjoja ja tästä kirjasta sain ideoita taas läjäpäin.

Fermentoitu eli hapatettu valkosipuli

Tarvitset:

3 kokonaista valkosipulia tai niin monta kynttä kuin tarvitset täyttääksesi pienen purkin.
2 dl vettä
½ tl suolaa ilman jodia (esim. himalajansuolaa)

Tee näin:

Kuori valkosipulit.

Sekoita vettä ja suolaa niin kauan kunnes suola on sulanut veteen.

Kaada suolavesi valkosipulien päälle.

Täytä purkki niin, että sipulit ovat veden alla eivätkä jää kosketuksiin hapen kanssa. Jätä kuitenkin pari senttimetriä tilaa käymiselle.

Anna tölkin seistä huoneenlämmössä noin 10 päivää.

Raota purkkia hieman kerran päivässä kolmena ensimmäisenä päivänä, päästäksesi tölkistä painetta.

Säilytä jääkaapissa.

Huom: Muista käyttää puhdasta desinfioitua purkkia. Lasi on paras. Desinfioi esim. kuumentamalla lasipurkkia uunissa reilussa sadassa asteessa 10 min. Muista myös käyttää aina puhdasta haarukkaa yms. kun otat valkosipuleja purkista.

*Resepti kirjasta Syö Hyvä Olo

*Kirja saatu arvostelukappaleena

Seuraa Tinskun keittiössä & Tyynen kaa –blogia Facebookissa:

https://web.facebook.com/tinskunkeittiossa/

ja Instassa @tinskunkeittiossa

https://www.instagram.com/tinskunkeittiossa/

read article

Uunissa paahdetut nauriit

maanantai 12. marraskuuta 2018

Jokaisella meistä on varmasti joitain ruokamuistoja ja –perinteitä.

*Kukaan ei osaa tehdä sellaista ruskeaa kastiketta kuin mummo aikoinaan teki tai vaikkapa kuinka nyt lanttulaatikko vaan kuuluu joulupöytään vaikka siitä ei itse asiassa kovin paljon välittäisikään. Esimerkkejä olisi kymmeniä tai ehkäpä satoja.

Itsekin olen täällä blogissani paljon ruokamuistoistani puhunut ja monet reseptini ja kokeiluni pohjautuvatkin vahvasti niihin.

Tämän kertainen ruokamuisto on nauris – ei kuitenkaan oma muistoni vaan työkaverini.

Muisto liittyi siihen miten mummo oli raaputellut naurista lusikalla suoraan heidän lapsien suuhun, jokaiselle vuorollaan, kuin linnunpojille.

Tällä kertaa ei nyt kuitenkaan naurista raaputella vaan paahdetaan se.

Ei kaskipellossa kuten ennenvanhaan, vaan ihan nykyaikaisesti uunissa.

Uunissa paahdetut nauriit

Tarvitset:

pienehköjä nauriita
pippuria, suolaa
yrttejä, kuten timjamia
voita
(hunajaa tai siirappia)
uunivuoka ja foliota

Tee näin:

Pese nauriit hyvin.

Leikkaa nauriin naattipäästä ”hatttu” irti.

Laita nauriit leikkauspinta ylöspäin uunivuokaan. (tasoita tarvittaessa veitsellä hieman nauriiden pohjaa, jotta ne pysyisivät tukevasti suorassa)

Pistele haarukalla hieman nauriiden leikkauspintaa.

Ripottele hieman suolaa, pippuria, yrttejä nauriiden päälle ja laita vielä jokaiselle pienet voinokareet.

Valuta nauriiden päälle halutessasi hieman hunajaa tai siirappia.

Laita myös nauriiden hatut vuokaan jos haluat säästää ne koristeeksi valmiiden nauriiden päälle. (hatut voi laittaa vaikka limittäin pystyyn vuoan reunaan)

Peitä vuoka foliolla ja paista uunissa n. 200*c noin 60 min.

Poista folio ja jatka paistamista vielä noin puolisen tuntia tai niin kauan, että nauriit ovat haarukalla pistettäessä pehmeitä.

Tarjoile Nauriit alkupaloina esim. voin, creme fraiche-kastikkeen tai sienisalaatin kanssa.

Uuninauriit maistuvat mainiosti myös riista- ja liharuokien lisukkeena.

Vinkki: Voit myös esikypsentää nauriita keittämällä niitä noin 20-30 min. miedosti suolatussa vedessä. Uunissa paistoaika vastaavasti vähenee. Tarkista kuitenkin lopuksi aina nauriiden kypsyys tikulla tai haarukalla.

Nauris sopii myös turhia hiilareita välttelevälle, sillä siinä on vain 4,2g hh/100g.

Helppo creme fraiche-kastikke

Sekoita creme fraicheen hieman suolaa, pippuria ja loraus sitruunamehua.

Mausta esimerkiksi murustellulla sinihome- tai vuohenjuustolla.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman esim. timjamia, basilikaa tai valkosipulia. Ripaus sokeria tai pisara hunajaa tuo ja taittaa makuja esiin.

Katso myös sienisalaattireseptini tuoreista suppilovahveroista klikkaamalla Tästä.

Mitä ruokamuistoja tai –perinteitä sinulle tulee mieleen? Olisi mukavaa jos jakaisit niitä minun ja lukijoiten iloksi.

//tiina

Seuraa Tinskun keittiössä & Tyynen kaa –blogia Facebookissa:

https://web.facebook.com/tinskunkeittiossa/

ja Instassa @tinskunkeittiossa

https://www.instagram.com/tinskunkeittiossa/

read article

Hieman erilaiset Baby Showerit ja pohdintoja myös lapsettomuudesta

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Aurinkoisena kesäkuisena lauantaina meillä vietettiin ystäväni tyttären Ditan tupla Bady Showereita. Tupla siksi, koska tulossa oli kaksospojat.

Baby Showerit oli järjestetty Ditalle yllätyksenä. Ja vaikka matkalla hän olisi alkanut jo hieman aavistelemaan mitä on tulossa – niin se, että perillä odotti myös YLEn kuvausryhmä, oli totaalinen yllätys.

Baby Showereista kuvattuja pätkiä käytettiin osana Jenny+ ohjelman kolmannen tuotantokauden 2. jaksossa – Nainen, mikset jo lisäänny.

Jenny+

Jenny+ on kaivattu häiriötekijä terveys- ja hyvinvointikeskusteluun.

Arki ei ole rakettitiedettä, mutta jotenkin siitä on tehty vaikeaa. Jenny+ ohjelmissa käydään läpi tutkittua asiaa suurella sydämellä.

Ohjelman on tarkoitus lisätä naisten itsetuntemusta ja hyvinvointia puhumalla suoraan asioista, joista harvemmin keskustellaan muuten kuin hyvän ystävän kanssa.

Jenny+ ohjelmaa voi katsoa maanantaisin Yle:n-kanavalta ja ohjelmat on katsottavissa jälkikäteen myös Yle Areenasta.

Kyseisessä jaksossa, jonka sisällöstä osa kuvattiin Ditan juhlissa, pohdittiin lapsettomuutta.

Lapsiperhe on normi, josta kärsivät sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettomat.

Myös Saara Sarvas pohtii ohjelmassa perheen perustamista. Ehkäisyä ei ole käytetty kahteen vuoteen ja periaatteessa pieni ihminen siis voisi tulla – Mutta miksi Saara Sarvas ei tule raskaaksi?

Lapsettomuus vai lapsellisuus – Harkitusti vai ei?

Oli sitten lapsettomuus tarkoitettua tai tarkoittamatonta niin varma on, että se ainakin jollain tasolla herättää tunteita.
Oletko outo ja jotenkin huono ihminen jos syystä tai toisesta halua lasta?

Olkoon syy sitten mikä tahansa, sen pitäisi kuitenkin olla ihan jokaisen oma asia. Mikään pakko ei lapsia ole hankkia ja eikä sitä pitäisi joutua kenellekään selittelemään.

Toisaalta – jos oma tyttäreni ja ainokaiseni tietoisesti päättäisi olla hankkimatta lasta, olisi se varmasti minulle kova pala.
Vaikka nyt en niin yli lapsirakas ihminen olekaan (minua ei nähdä lepertelemässä tuntemattomien vauvoille, ei puristelemassa poskia eikä taputtelemassa vauvamahoja) on oma aina oma ja tottakai haluaisin hänen kokevan saman onnen ja toisaalta myös ne huolet, jotka olen hänen syntymänsä jälkeen kokenut.
Ja tottakai joskus haluaisin olla lapsen-lapseeni suorastaan raivostuttavan höpsähtänyt mummi.

Kun lapsettomuus on tahatonta ja lasta vaan ei kaikista yrityksistä huolimatta kuulu – On se varmasti niin kipeä ja rankka asia mitä me lapselliset, emme kykene ymmärtämään.

Lapsettomuus saattaa koetella parisuhdetta ja varmasti myös suhdetta muihin läheisiin ja ystäviin.

Lapsettoman varmasti äärettömän rankkaa käydä ystävien lasten syntymäpäivillä. Naisten (ja siis, tottakai miestenkin) yhteisissä illanvietoissa saattaa puhe aina välillä kääntyä lapsiin.

Juusolle tuli vihdoin ensimmäiset hampaat ja Oona oli oppinut ryömimään.

Riku oli taas pinnannut koulusta ja Riina luntannut matikantunnilla.

Olivat sitten puheet ja ajatukset sitten positiivisia tai myös vanhemmuuteen kuuluvia epäonnistumista, riittämättömyyttä tai surua, jopa hetkellistä raivoa, on totuus ehkä kuitenkin se, että hän, lasta haluava lapseton, antaisi mitä tahansa siitä, että saisi korvat punoittaen istua rehtorin huoneessa kun Rikua pinnauksesta puhutellaan.

Voisimmeko me lapselliset jotenkin huomioida käytöksessämme lapsetonta ja toisaalta pitääkö?

Riippuu varmasti ihmisestä. Joku vaivaantuu siitä, että asioista puhumista vältellään. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, sillä saattaa olla päinvastainen vaikutus. Toisia ei taas ehkä kiinnosta hevon humppaakaan Emmin koliikki tai Adan ensimmäiset sanat.

Vaikea kysymys.

Taas raskaana? Ei kai? Voi luoja!

Varmasti moni on kuullut sanat: Siis voitko uskoa, ******* on TAAS raskaana!

Ja saattanut lausahtaa sanat: Siis OIKEESTI? Taas! Voi hyvä luoja. Mä en tajuu. Mä en kyllä enää noin monen jälkeen tai tuon ikäisenä enää jaksaisi.

Myönnän itsekin varmasti viimeisen lauseen lausahtaneeni.

Jaksaisit, tajuut tai et, on lasten määräkin jokaisen oma asia.

Joku haluaa suurperheen, toiset sen kait normin 2-3.

Jotkut sen yhden ja ainoan.

Minulla on yksi ainokainen, ja tietysti, kuten varmasti jokainen vanhempi, olen välillä tuntenut myöskin riittämättömyyttä. Miten olisin voinut riittää useammalle? Vai olisinko sittenkin? Nyt sitä on jo myöhäistä miettiä.

Niin tai näin. Oli lapsia sitten 1- tai 12 niin tärkeää on, että jokainen lapsi tuntisi olevansa toivottu ja rakastettu.

Siirrytäämpä sitten vähän kevyempiin tunnelmiin

Onnistuimme siis yllättämään Ditan aivan täydellisesti. Ihan ensimmäiseksi ei kyllä varmasti tulisi kenellekään mieleen, että yllätysvieraina on kuvausryhmä ja juhlien tunnelmia kuvattaisiin TV-ohjelmaan.

Juhlat menivät tosi hienosti ja kuvausryhmän läsnäoloon kaikki tottuivat oikeastaan ihan saman tien. Kaikki olivat kameroiden edessä kuin kalat vedessä ja erityisesti Dita.

Uskomattoman hieno kokemus kaiken kaikkiaan.

Dita, Jennny ja taustalla Saara.

Kääretortun tapaan tehty broiler-voileipäkakku.

Ehkä hienoin vaippakakku ikinä! Vaippakakun taiteili Ditan täti Maija.

Mahakakun anatomia

Varmasti useimmissa Baby Shovereissa on tietenkin Mahakakku. Itsekin olen monesti ihaillut monen moisia muotokakkuja ja ajatellut niiden olevan mahdottoman vaikeita toteuttaa.

No ei ehkä ihan helppojakaan, mutta ihan perus leipurilta mahdollisia. Vaaditaan kyllä hieman silmää ja kärsivällisyyttä. Sitä on totisesti löytynyt tämän mahakakun leipojalta Ditan ystävältä Meriltä.

Ihan mahakakun anatomian syntyjen syvyyksien ohjetta, en tässä postauksessa anna vaan ainoastaan käyn läpi asiat ihan pääpiirteittäin. Netti on pullollaan ohjeita ja kuvia.

Meri oli käyttänyt vuokina vatsaosaan ihan peruspyöreää kakkuvuokaa ja kakun rintaosuus oli paistettu kahdessa saman kokoisissa ja uunikestävässä pienemmissä kulhoissa.

Täytteenä kakussa oli Dr. Oetkerin mansikan- ja vaniljan makuista kakkumoussea.

Kakun sokerimassat ja tähtikoristeet olivat niin ikään myös Dr. Oetkerin tuotteita.

Käytettyisiin tuotteisiin pääset tutustumaan klikkaamalla tästä

*Kakun tarveaineet saatu tuotenäytteinä.