Viime perjantaina vietimme Klaukkalan Metsäkylän
Marttojen pikkujoulua.
Eila Martta vastasi puuro- ja
kahvitarjoilusta perinteisine joulutorttuineen.
Kaija Martta toimi illan
juontajana, pitäen todellakin huolen siitä, että joululauluja laulettiin ja
riittävästi.
Illan yllätysnumerona oli glögitasting, jonka
minä Martta olin järjestänyt yhteistyönä Juomavinkin
kanssa.
Tasting tuli suurimmalle osaa Martoista ihan
yllätyksenä ja eikä ollenkaan huonona.
Joku tarkkasilmäinen, ehkä kiinnitti huomiota
siihen miten salamyhkäisesti hääräilin keittiössä termoskannuja täytellen.
Ilmeisesti
kuitenkin sulaudun luontaiseen ympäristööni melko saumattomasti, joten yllätys
säilyi loppuun asti.
Tastingin kulku
Maistettavana oli 6 glögiä. Glögit oli
valittu niin, että ne eroaisivat toisistaan mahdollisimman paljon, eli siis
glögimakuja laidasta laitaan.
Mietin ensin, että maistattaisin glögit
tyyliin miedommasta vahvimpaan, mutta päätin kuitenkin sekoittaa pakan ja
järjestelin glögit sekalaiseen järjestykseen. Maistojen välillä oli tarjolla
vettä ja pientä suolaista.
Glögit siis maisteltiin numeroiduista
termospulloista ja numeroiduista mukeista. Martat eivät tienneet mitä
glögiä heillä mukeissa oli.
Tehtävänä oli löytää glögeistä erilaisia
makuja, arvioida väriä, makeutta, mausteisuutta jne.
Samalla he kirjoittivat huomioitaan paperille
ja antoivat vielä arvosanan asteikolla 1-5.
Näitä glögejä Martat maistelivat
T uike glögi, punaviinipohjainen
Glögissä on marjainen maku, joka saa mausteisuutta
perinteisistä glögimausteista eikä ole liian väkevä. Hyvin perinteinen ja
matala-alkoholinen. Myynnissä myös päivittäistavarakaupoissa
Alkoholia 5%
Marttojen
mietteitä:
Yleisesti ottaen tästä glögistä pidettiin. Glögi
oli jouluisen mausteinen ja marjainen. Joidenkin mielestä glögi oli liian makea
ja toisten mielestä taas oikein sopiva. Perinteisyyttä, väriä ja tuoksua
kehuttiin.
The Ugly Glühweinin
Tämän glögin taustalla on maailmanlaajuinen
ilmiö: humoristisen rumat villapaidat. Espanjalainen nuorten yrittäjien
Barcelona Brands tarttui ilmiöön, ja loi Tempranillo-rypäleistä erittäin
laadukkaan glühweinin.
Hedelmäinen, mausteinen ja glögimäisen
makeahko.
The Ugly Glühwein on makeampi kuin glühweinit
yleensä. Juoman voi kuumentaa tai nauttia sellaisenaan.
Alkoholia 14%
Marttojen
mietteitä:
Monen mielestä edelliseen verrattuna voimakas
viinin tuoksu ja maku. Jokseenkin ärhäkkä. Osan mielestä varsin mainio
talvi-illan lämmittäjä.
Tuike Rose glögi
Roseeviinipohjainen. Luomu.
Vadelmainen, kirsikkainen, kanelinen,
kardemummainen,
Kevyempi ja raikkaampi vaihtoehto
perinteisten puna- ja valkoviiniglögien rinnalle. Sopii myös vegaaneille. Sopii
mainiosti myös joulunajan alkumaljaksi kylmänä tai kuumana.
Alkoholia 8%
Marttojen
mietteitä:
Tämä glögi maistettiin myös jääkaappikylmänä.
Hempeän kaunis väri. Perinteisiä makuja ja
tuoksuja, hedelmäinen. Myös ripaus vaniljaa maistui osan mielestä.
Kylmänä monien mielestä mausteisuus tuli
enemmän esiin. Jopa petollisen hyvä kylmänä. Jäitä kaivattiin ja maistuisi
kuulemma kesälläkin.
Juhla glögi
Klassikko ja yksi suosituimmista glögeistä
vuodesta toiseen.
Glögi on maustettu tilkalla brandya.
Meripihkanruskea väri, kypsän aprikoosinen ja
glögimausteinen
lämmittäjä.
Aikuisempaan makuun ja aperitiiviksi sopiva.
Alkoholia 20%
Marttojen
mietteitä:
Tämä glögi jakoi ehkä eniten mielipiteitä.
Osan mielestä täyden kympin ja jopa totimainen juoma, osan mielestä aivan liian
paljon alkoholia. Brandy maistettiin glögistä selkeästi. Onko tässä ”jallua”
mietteitä sateli.
Valkia Talvimustikka
Mustikkainen raikas marjaglögi.
Saa makunsa kotimaisista marjoista sekä
perinteisistä glögimausteista.
Piristää mukavasti Alkon valikoimaa ja
erottuu hyllystä juhlavalla valkoisella pakkauksellaan.
Kaunis jouluinen lahjapullo!
Alkoholia 8%
Marttojen
mietteitä:
Marjaisuus maistettiin selkeästi. Osa epäili
maistavansa mantelia ja mansikkaakin. Väriä ja makua kehuttiin.
Jouluinen, sopivan mausteinen. Makeus keskivertoisesti
oikein hyvä.
Rocky Road Glögg
Tämän vuoden perinteisiä rajoja rikkova
uutuus.
Glögi on saanut makuinspiraationsa suositusta
suklaisesta jälkiruokaherkusta – Rocky Roadista.
Perinteisillä glögimausteilla maustettu
punaviiniglögi, joka saa jännittävää mielenkiintoa suolaisen ja makean
makumaailman yhdistelmästä. Makea suklaa ja suolainen pähkinä. Viimeistelty
suussa sulavilla vaahtokarkeilla.
Kerrassaan hieno ja massasta erottuva
valkoinen tatuoinnein koristeltu lasipullo.
Marttojen
mietteitä:
Suklainen, pähkinäinen, karkkimainen, mahtava
tuoksu, täyteläinen, ei perinteinen ja hyvin erikoinen, mutta suorastaan ihana.
Jälkiruokamainen talvijuoma. Loistava päätös
hyvälle illalliselle.
Kermavaahtoa, jäätelöä ja kahvia kyseltiin
palanpainikkeeksi.
Tämä glögi oli kaikista eniten Marttojen
mieleen. Pisteitä täydestä viidestä tuli huimat 4,4.
Glögitasting oli kerrassaan hauska pikkujoulujen
ohjelmanumero ja aikaa tähän meni noin tunti.
Suosittelen lämpimästi.
Kiitokset vielä Juomavinkille glögeistä.
Juomavinkin glögi- ja muuhunkin valikoimaan
pääset tutustumaan klikkaamalla Tästä.
Seuraa Tinskun keittiössä & Tyynen kaa –blogia Facebookissa:
ja Instassa @tinskunkeittiossa
Suoliston,
aivojen ja ihmisen hyvinvoinnin on kauan tiedetty liittyvän toisiinsa, mutta
vasta viime vuosina on normaaliflooraa ja sen vaikutusta psyykkiseen ja
fyysiseen hyvinvointiin alettu tutkia enemmän.
Jopa
80 % ihmisen vastustuskyvystä on vatsassa. Epätasapaino suolistossa on tutkitusti
syy moniin kansantauteihin, kuten esimerkiksi lihavuuteen, alzheimerin tautiin,
masennukseen ja 2 tyypin diabetekseen.
Syö
Hyvä Olo on keittokirja siitä, miten raaka-aineita lisäämällä päivittäiseen
ruokavalioon voidaan vaikuttaa normaaliflooran toimintaan, johtaen parempaan
henkiseen sekä fyysiseen hyvinvointiin.
Toinen
kirjailija Tara Junker valmistui ruoka- ja ravintotiedekandidaatiksi Uppsalan yliopistosta
ja Anna Sarmanto opiskelee hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohtoa Haaga
Heliassa.
Syö Hyvä Olo
Syö
Hyvä Olo opastaa vaalimaan kehoamme sisältäpäin, suoliston hyvinvointia
edistäen.
Yksi
epäterveellinen ateria ei suista sinua rappiolle, eikä yksi terveellinen ateria
paranna kaikkia vaivojasi. Terveellisissä elämäntavoissa on kyse
kokonaisuudesta.
Kirja on herkullisten reseptien lisäksi täynnä mielenkiintoista ja
opettavaista luettavaa. Kirjassa kerrotaan kansantajuisella tavalla esim.
immuunijärjestelmästä, antibioottien vaikutuksesta suolistoon ja paljon
puhutusta hiljaisesta tulehduksesta.
Kirjan
luettuani aloinkin pohtimaan miten nykypäivänä onkaan niin paljon autoimmuuni- ja suolistosairauksia, sekä pahaa oloa. Totta kai nykyinen maailmanmeno ja työtahti
on stressaavaa, mutta voisiko esim. lukuisilla antibioottikuureilla olla osavaikutusta
asiaan.
Niitämmekö nyt kansanterveydellisesti sitä satoa kun joka vaivaan on
niin helposti määrätty ja haluttu aina antibiootteja, vaikka tosiasiassa osa vaivoista olisi taintunut ihan levolla.
Nykyihminen on niin vieraantunut luonnosta ja
normaalista bakteerikannasta, että vastustuskykymme on ihan kuralla.
Herkullisuus ja kauneus edellä
Syö
Hyvä Olo kirjassa jo pelkästään kuvat puhuvat puolestaan. Terveellisen ja
suolistoa vaaliva ruuan ei tarvitse olla tylsää, eikä pahan makuista.
Kirjassaan Tara Junker ja Anna Sarmanto johdattelevat lukijan parempiin
valintoihin herkullisuus edellä.
Kustantaja
Cozy Publishing on taas tehnyt tuttua täydellistä työtään.
Kirja on kerrassaan
kaunis ja tyylikäs.
Pienet yksityiskohdat kuten paperin laatu, värimaailma, ja
sidontaan solmittu silkkinauha kirjanmerkiksi täydentävät lukunautinnon. Kirjaa
ei tarvitse piilottaa hyllyyn vaan sen jättää mielellään näkyville – ihan vaikka sisustuselementiksi.
Mitä jäi käteen?
Paljon
tietoa ja hyvää mieltä. Kirjasta tulee kesäinen fiilis ja into kokeilla
kasvisruokaa uusin tavoin.
Tämänkään
kirjan jälkeen minusta ei silti pelkästään kasvissyöjää saa, mutta ymmärrän, että jo
pienillä valinnoilla voi saada paljon hyvää aikaiseksi.
Mistään totutusta
ruoka-aineesta ei tarvitse välttämättä luopua kokonaan.
Ottamalla rinnalle
hyviä valintoja ja pikku hiljaa, voi vaikuttaa omaan ja perheensä hyvinvointiin –
pala palata ja askel kerrallaan.
Erityisesti
ihastuin heti kirjan alussa olleeseen fermentoidun ruoan osuuteen.
Kaapissa
odottaakin jo valkosipulia ja inkivääriä hapattamiseen. Näitä varmasti tulen
antamaan ystävilleni tänä vuonna joulukukkasina.
Rakastan ruokalahjoja ja tästä
kirjasta sain ideoita taas läjäpäin.
Fermentoitu eli hapatettu valkosipuli
Tarvitset:
- 3 kokonaista valkosipulia tai niin monta kynttä kuin tarvitset täyttääksesi pienen purkin.
- 2 dl vettä
- ½ tl suolaa ilman jodia (esim. himalajansuolaa)
Tee näin:
Kuori valkosipulit.
Sekoita
vettä ja suolaa niin kauan kunnes suola on sulanut veteen.
Kaada suolavesi
valkosipulien päälle.
Täytä purkki niin, että
sipulit ovat veden alla eivätkä jää kosketuksiin hapen kanssa. Jätä kuitenkin
pari senttimetriä tilaa käymiselle.
Anna tölkin seistä
huoneenlämmössä noin 10 päivää.
Raota purkkia hieman
kerran päivässä kolmena ensimmäisenä päivänä, päästäksesi tölkistä painetta.
Säilytä
jääkaapissa.
Huom: Muista käyttää puhdasta desinfioitua purkkia. Lasi on paras. Desinfioi esim. kuumentamalla lasipurkkia uunissa reilussa sadassa asteessa 10 min. Muista myös käyttää aina puhdasta haarukkaa yms. kun otat valkosipuleja purkista.
*Resepti
kirjasta Syö Hyvä Olo
*Kirja
saatu arvostelukappaleena
Seuraa Tinskun keittiössä & Tyynen kaa –blogia Facebookissa:
ja Instassa @tinskunkeittiossa
Jokaisella
meistä on varmasti joitain ruokamuistoja ja –perinteitä.
*Kukaan
ei osaa tehdä sellaista ruskeaa kastiketta kuin mummo aikoinaan teki tai vaikkapa
kuinka nyt lanttulaatikko vaan kuuluu joulupöytään vaikka siitä ei itse asiassa
kovin paljon välittäisikään. Esimerkkejä olisi kymmeniä tai ehkäpä satoja.
Itsekin
olen täällä blogissani paljon ruokamuistoistani puhunut ja monet reseptini ja
kokeiluni pohjautuvatkin vahvasti niihin.
Tämän
kertainen ruokamuisto on nauris – ei kuitenkaan oma muistoni vaan työkaverini.
Muisto
liittyi siihen miten mummo oli raaputellut naurista lusikalla suoraan heidän
lapsien suuhun, jokaiselle vuorollaan, kuin linnunpojille.
Tällä
kertaa ei nyt kuitenkaan naurista raaputella vaan paahdetaan se.
Ei
kaskipellossa kuten ennenvanhaan, vaan ihan nykyaikaisesti uunissa.
Uunissa paahdetut nauriit
Tarvitset:
- pienehköjä nauriita
- pippuria, suolaa
- yrttejä, kuten timjamia
- voita
- (hunajaa tai siirappia)
- uunivuoka ja foliota
Tee näin:
Pese nauriit hyvin.
Leikkaa nauriin naattipäästä ”hatttu” irti.
Laita nauriit leikkauspinta ylöspäin uunivuokaan. (tasoita tarvittaessa veitsellä hieman nauriiden pohjaa, jotta ne pysyisivät tukevasti suorassa)
Pistele haarukalla hieman nauriiden leikkauspintaa.
Ripottele hieman suolaa, pippuria, yrttejä nauriiden päälle ja laita vielä jokaiselle pienet voinokareet.
Valuta nauriiden päälle halutessasi hieman hunajaa tai siirappia.
Laita myös nauriiden hatut vuokaan jos haluat säästää ne koristeeksi valmiiden nauriiden päälle. (hatut voi laittaa vaikka limittäin pystyyn vuoan reunaan)
Peitä vuoka foliolla ja paista uunissa n. 200*c noin 60 min.
Poista folio ja jatka paistamista vielä noin puolisen tuntia tai niin kauan, että nauriit ovat haarukalla pistettäessä pehmeitä.
Tarjoile Nauriit alkupaloina esim. voin, creme fraiche-kastikkeen tai sienisalaatin kanssa.
Uuninauriit maistuvat mainiosti myös riista- ja liharuokien lisukkeena.
Vinkki: Voit myös esikypsentää nauriita keittämällä niitä noin 20-30 min. miedosti suolatussa vedessä. Uunissa paistoaika vastaavasti vähenee. Tarkista kuitenkin lopuksi aina nauriiden kypsyys tikulla tai haarukalla.
Nauris sopii myös turhia hiilareita välttelevälle, sillä siinä on vain 4,2g hh/100g.
Helppo creme fraiche-kastikke
Sekoita creme fraicheen hieman suolaa, pippuria ja loraus sitruunamehua.
Mausta esimerkiksi murustellulla sinihome- tai vuohenjuustolla.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman esim. timjamia, basilikaa tai valkosipulia. Ripaus sokeria tai pisara hunajaa tuo ja taittaa makuja esiin.
Katso myös sienisalaattireseptini tuoreista suppilovahveroista klikkaamalla Tästä.
Mitä ruokamuistoja tai –perinteitä sinulle tulee mieleen? Olisi mukavaa jos jakaisit niitä minun ja lukijoiten iloksi.
//tiina
Seuraa Tinskun keittiössä & Tyynen kaa –blogia Facebookissa:
ja Instassa @tinskunkeittiossa
Aurinkoisena kesäkuisena lauantaina meillä vietettiin ystäväni tyttären Ditan tupla Bady Showereita. Tupla siksi, koska tulossa oli kaksospojat.
Baby Showerit oli järjestetty Ditalle yllätyksenä. Ja vaikka matkalla hän olisi alkanut jo hieman aavistelemaan mitä on tulossa – niin se, että perillä odotti myös YLEn kuvausryhmä, oli totaalinen yllätys.
Baby Showereista kuvattuja pätkiä käytettiin osana Jenny+ ohjelman kolmannen tuotantokauden 2. jaksossa – Nainen, mikset jo lisäänny.
Jenny+
Jenny+
on kaivattu häiriötekijä terveys- ja hyvinvointikeskusteluun.
Arki
ei ole rakettitiedettä, mutta jotenkin siitä on tehty vaikeaa. Jenny+
ohjelmissa käydään läpi tutkittua asiaa suurella sydämellä.
Ohjelman
on tarkoitus lisätä naisten itsetuntemusta ja hyvinvointia puhumalla suoraan
asioista, joista harvemmin keskustellaan muuten kuin hyvän ystävän kanssa.
Jenny+
ohjelmaa voi katsoa maanantaisin Yle:n-kanavalta ja ohjelmat on katsottavissa
jälkikäteen myös Yle Areenasta.
Kyseisessä
jaksossa, jonka sisällöstä osa kuvattiin Ditan juhlissa, pohdittiin
lapsettomuutta.
Lapsiperhe
on normi, josta kärsivät sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettomat.
Myös
Saara Sarvas pohtii ohjelmassa perheen perustamista. Ehkäisyä ei ole käytetty kahteen
vuoteen ja periaatteessa pieni ihminen siis voisi tulla – Mutta miksi Saara
Sarvas ei tule raskaaksi?
Lapsettomuus vai lapsellisuus – Harkitusti vai ei?
Oli
sitten lapsettomuus tarkoitettua tai tarkoittamatonta niin varma
on, että se ainakin jollain tasolla herättää tunteita.
Oletko outo ja jotenkin huono ihminen jos syystä tai toisesta halua lasta?
Oletko outo ja jotenkin huono ihminen jos syystä tai toisesta halua lasta?
Olkoon
syy sitten mikä tahansa, sen pitäisi kuitenkin olla ihan jokaisen oma asia.
Mikään pakko ei lapsia ole hankkia ja eikä sitä pitäisi joutua kenellekään
selittelemään.
Toisaalta
– jos oma tyttäreni ja ainokaiseni tietoisesti päättäisi olla hankkimatta
lasta, olisi se varmasti minulle kova pala.
Vaikka nyt en niin yli lapsirakas ihminen olekaan (minua ei nähdä lepertelemässä tuntemattomien vauvoille, ei puristelemassa poskia eikä taputtelemassa vauvamahoja) on oma aina oma ja tottakai haluaisin hänen kokevan saman onnen ja toisaalta myös ne huolet, jotka olen hänen syntymänsä jälkeen kokenut.
Ja tottakai joskus haluaisin olla lapsen-lapseeni suorastaan raivostuttavan höpsähtänyt mummi.
Vaikka nyt en niin yli lapsirakas ihminen olekaan (minua ei nähdä lepertelemässä tuntemattomien vauvoille, ei puristelemassa poskia eikä taputtelemassa vauvamahoja) on oma aina oma ja tottakai haluaisin hänen kokevan saman onnen ja toisaalta myös ne huolet, jotka olen hänen syntymänsä jälkeen kokenut.
Ja tottakai joskus haluaisin olla lapsen-lapseeni suorastaan raivostuttavan höpsähtänyt mummi.
Kun
lapsettomuus on tahatonta ja lasta vaan ei kaikista yrityksistä huolimatta
kuulu – On se varmasti niin kipeä ja rankka asia mitä me lapselliset, emme
kykene ymmärtämään.
Lapsettomuus
saattaa koetella parisuhdetta ja varmasti myös suhdetta muihin läheisiin ja
ystäviin.
Lapsettoman
varmasti äärettömän rankkaa käydä ystävien lasten syntymäpäivillä. Naisten (ja
siis, tottakai miestenkin) yhteisissä illanvietoissa saattaa puhe aina välillä
kääntyä lapsiin.
Juusolle
tuli vihdoin ensimmäiset hampaat ja Oona oli oppinut ryömimään.
Riku
oli taas pinnannut koulusta ja Riina luntannut matikantunnilla.
Olivat
sitten puheet ja ajatukset sitten positiivisia tai myös vanhemmuuteen kuuluvia epäonnistumista,
riittämättömyyttä tai surua, jopa hetkellistä raivoa, on totuus ehkä kuitenkin se, että hän, lasta haluava lapseton, antaisi mitä tahansa siitä, että
saisi korvat punoittaen istua rehtorin huoneessa kun Rikua pinnauksesta
puhutellaan.
Voisimmeko
me lapselliset jotenkin huomioida käytöksessämme lapsetonta ja toisaalta
pitääkö?
Riippuu
varmasti ihmisestä. Joku vaivaantuu siitä, että asioista puhumista vältellään.
Vaikka tarkoitus olisi hyvä, sillä saattaa olla päinvastainen vaikutus. Toisia
ei taas ehkä kiinnosta hevon humppaakaan Emmin koliikki tai Adan ensimmäiset sanat.
Vaikea
kysymys.
Taas raskaana? Ei kai? Voi luoja!
Varmasti
moni on kuullut sanat: Siis voitko uskoa, ******* on TAAS raskaana!
Ja
saattanut lausahtaa sanat: Siis OIKEESTI? Taas! Voi hyvä luoja. Mä en tajuu. Mä
en kyllä enää noin monen jälkeen tai tuon ikäisenä enää jaksaisi.
Myönnän
itsekin varmasti viimeisen lauseen lausahtaneeni.
Jaksaisit,
tajuut tai et, on lasten määräkin jokaisen oma asia.
Joku
haluaa suurperheen, toiset sen kait normin 2-3.
Jotkut sen yhden ja ainoan.
Minulla
on yksi ainokainen, ja tietysti, kuten varmasti jokainen vanhempi, olen välillä
tuntenut myöskin riittämättömyyttä. Miten olisin voinut riittää useammalle? Vai
olisinko sittenkin? Nyt sitä on jo myöhäistä miettiä.
Niin
tai näin. Oli lapsia sitten 1- tai 12 niin tärkeää on, että jokainen lapsi
tuntisi olevansa toivottu ja rakastettu.
Siirrytäämpä sitten vähän kevyempiin tunnelmiin
Onnistuimme
siis yllättämään Ditan aivan täydellisesti. Ihan ensimmäiseksi ei kyllä
varmasti tulisi kenellekään mieleen, että yllätysvieraina on kuvausryhmä ja
juhlien tunnelmia kuvattaisiin TV-ohjelmaan.
Juhlat
menivät tosi hienosti ja kuvausryhmän läsnäoloon kaikki tottuivat oikeastaan ihan
saman tien. Kaikki olivat kameroiden edessä kuin kalat vedessä ja erityisesti
Dita.
Uskomattoman
hieno kokemus kaiken kaikkiaan.
Dita, Jennny ja taustalla Saara. |
Kääretortun tapaan tehty broiler-voileipäkakku. |
Ehkä hienoin vaippakakku ikinä! Vaippakakun taiteili Ditan täti Maija. |
Mahakakun anatomia
Varmasti useimmissa Baby Shovereissa on tietenkin Mahakakku. Itsekin
olen monesti ihaillut monen moisia muotokakkuja ja ajatellut niiden olevan
mahdottoman vaikeita toteuttaa.
No
ei ehkä ihan helppojakaan, mutta ihan perus leipurilta mahdollisia. Vaaditaan
kyllä hieman silmää ja kärsivällisyyttä. Sitä on totisesti löytynyt tämän
mahakakun leipojalta Ditan ystävältä Meriltä.
Ihan
mahakakun anatomian syntyjen syvyyksien ohjetta, en tässä postauksessa anna
vaan ainoastaan käyn läpi asiat ihan pääpiirteittäin. Netti on pullollaan
ohjeita ja kuvia.
Meri
oli käyttänyt vuokina vatsaosaan ihan peruspyöreää kakkuvuokaa ja kakun
rintaosuus oli paistettu kahdessa saman kokoisissa ja uunikestävässä pienemmissä kulhoissa.
Täytteenä
kakussa oli Dr. Oetkerin
mansikan- ja vaniljan makuista kakkumoussea.
Kakun
sokerimassat ja tähtikoristeet olivat niin ikään myös Dr. Oetkerin tuotteita.
Käytettyisiin
tuotteisiin pääset tutustumaan klikkaamalla tästä
*Kakun tarveaineet saatu
tuotenäytteinä.
Eikös vain ihan mielettömän hieno mahakakku. Kakkutaiturina Ditan ystävä Meri. |
Dida ja Jenny, Saara ja kuvausryhmä. |
Juhlat ohi. Kuvausryhmä poistunut ja nyt on aika siivota. |
Carina "Nöppeli" Didan eli myös tuttavallisemmin "Nyytin" äiti. |
Tässä Ditan maha-asukit Jaxel ja Joele. Kuva: Seinajoen Seppälä |
Kuva: Seinajoen Seppälä |
Isa ja kaksoset. Kuva: Sami Ruutiainen photography |
Dita ja kaksoset. Kuva Mallas photography |
Kuva: Dita |
Kenelläkään ei varmaan kuvan perusteella ole epäselvää, että kaksosten ja isoveli Iliaksen isä ajaa motogrossia. Kuva: Dita |
Tässä vielä koko veljespotretti. |
Veikkaan,
että nämä eivät olleet Ditan viimeiset Baby Showerit ja tätähän minun ei pitänyt
sanoa, koska se ei ole minun asia. :)
Jenny+
Nainen, mikset jo lisäänny ja muut jaksot on nähtävissä Yle Areenasta.
Nopein
reitti klikkaamalla tästä.
Jos haluat katsoa vain Baby Showereista kuvat pätkän niin se alkaa 14 min. kohdalla.
Jos haluat katsoa vain Baby Showereista kuvat pätkän niin se alkaa 14 min. kohdalla.
Kiitos
Jenny, Saara ja koko kuvausryhmä. Teitte Ditan päivästä ikimuistoisen.
Mitä
ajatuksia kirjoitus ja kuvat sinussa herätti?
Olisi
kiva lukea terveisiänne kommenttien muodossa.
Ai
niin. Seuraa Tinskun keittiössä & Tyynen kaa –blogia Facebookissa:
ja
Instassa @tinskunkeittiossa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)