Perinteinen saaristolaisleipä ja syksyn mietteitä

lauantai 30. syyskuuta 2017


Mahdatteko jo ihan kyllästyä tämän saarihöpötyksiin? Jos näin, niin helpotusta on kyllä kohta luvassa. 
Tarvittaessa kuitenkin siis ummista silmäsi ja skrollaa kohtaan saaristolaisleipä (heh) jos olet saanut jo yliannostuksen.

Näin iltojen pimentyessä sitä taas ihmettelee mennyttä vuotta. Koko alkuvuoden odotti kevättä ja kesää. Tuli kevät ja tuli ”kesä”. Kesä meni ja nyt on syksy niin pitkällä, että parina aamuna täällä Nurmijärvellä on mittari huidellut siellä kahden asteen kieppeillä. Hrrrrrrrrrrrrrrrrr. 
Kohta on talvi ja kohta on joulu. Kiroillaan kylmää ja odotetaan taas kevättä.

Samoin menee viikot. Koko viikon odotat viikonloppua ja sitten kun se tulee, niin huomaatkin, että kas – siinä se sitten menikin ja maanantai odottaa.
Mihin ihmeeseen tämä aika katoaa?


Muistelin tässä samalla myös sitä, milloinkahan viimevuonna nostettiin vene talviteloille. Olikohan se lokakuun puoltaväliä vai marraskuun alkua? Milloinhan on se viimeinen viikonloppu tänä vuonna, kun saarelle sanotaan hyvästit. 
Aikamoista luopumisen tuskaa tulee olemaan ja varmaan se kyynelkin taas vierähtää. 

No kyllä se kevät sieltä taas tulee aikanaan. koskaan se ei ole jättänyt tulematta.

Pitää nyt kuitenkin ottaa näistä vuoden viimeisistä hetkistä kaikki irti.
Viime viikolla onneksi onnistuin järjestämään työkalenterin siihen malliin, että pystyin ottamaan muutaman päivän vapaaksi. 
Starttasimme saarta kohti torstaiaamuna ja kotiin tulimme vasta maanantai-iltana. Kaiken lisäksi Suomeenhan rantautui kumma lämmin sääilmiö. Lämpötilat ajoittain huitelivat ihan siellä 19 asteessa. Ihan mahtavaa.

Nopsastihan se viisikin päivää taas meni, mutta paljon saatiin taas puuhasteltuakin ja ihan vaan myös oleiltiin ja nautittiin luonnon rauhasta ja tietenkin hyvästä ruoasta.


Saaristolaisleipä (3 leipää)


Tarvitset:
  • 1 l piimää
  • 75 g hiivaa
  • 3 dl tummaa siirappia
  • 3 dl neljän viljan- tai kauraleseitä
  • 3 dl ruisjauhoja
  • 3 dl kaljamaltaita
  • n. 10 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl suolaa

Tee näin:
Murenna hiiva kädenlämpöisen piimän joukkoon.
Lisää siirappi, suola, kaljamaltaat, leseet ja ruisjauho hyvin sekoitellen.
Lisää vehnäjauho ja sekoita taikina tasaiseksi.
Voitele 3 leipävuokaa ja nostele taikina kauhalla suoraan leipävuokiin.
Anna kohota peitettynä reilun tunnin.
Paista leipiä uunin alatasolla 175*C noin 2 tuntia. Kiertoilmauunissa 160*C.
Anna leipien jäähtyä hetki vuoissa ennen kumoamista.

Saaristolaisleipä on parhaimmillaan muutaman päivän päästä paistamisesta ja säilyvät hyvin huoneen lämmössä. Viileässä jopa viikkoja. Leivät voi myös pakastaa.

Saaristolaisleipä on ihanan maukasta, ihan voin ja juustosiivun kera, mutta aivan taivaallista graavin tai erilaisten suolaisten liha ja -kalatahnojen kanssa.


Savukalatahna


Tarvitset:
  • 300 g ruodottomaksi putsattua savukalaa
  • 200 g tuorejuustoa (esim. katkarapu)
  • 100 ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia
  • 1 kesäsipulin varsi silputtuna tai kourallinen tuoretta ruohosipulia
  • 2 rkl tuoretta tilliä silputtuna
  • 1 rkl sitruunamehua
  • suolaa, mustapippuria ja valkopippuria myllystä rouhittuna maun mukaan.

Tee näin:
Nypi savukala pieniksi paloiksi ja sekoita kaikki aineet hyvin keskenään.
Mausta suolalla, musta- ja valkopippurilla.
Anna makujen tasaantua kylmässä peitettynä ainakin puolisen tuntia.


kylmäsavuporo-/ naudanlihatahna


Tarvitset:
  • 200 g kylmäsavuporoa tai naudanlihaleikettä (maukasta tulee myös normi kinkusta)
  • 200 g tuorejuustoa (esim. ruohosipuli tai yrtti)
  • ½ keltasipulia silputtuna
  • (ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia)
  • hieman yrttejä kuten rosmariini tai timjami
  • mustapippuria ja roseepippuria maun mukaan
  • (suolaa)

Tee näin:
Kuullota sipulisilppua hetki tilkassa öljyä tai voita ja nosta jäähtymään.
Pilko liha pieneksi silpuksi ja sekoita kaikki aineet keskenään.
Mausta yrteillä, mustapippurilla, roseepippurilla.
Tarkista suola.
Laita peitettynä kylmään maustumaan ainakin puoleksi tunniksi

Vinkki: Koristele kylmäsavuporo- tai naudanlihatahnaleivät pikkelöidyllä punasipulilla.
pikkelöidyn punasipulin ohjeen löydän toisen reseptini yhteydestä klikkaamalla Tästä






Kaunista syksyä kaikille <3




Pumpkin pie - amerikkalainen kurpitsapiirakka

tiistai 26. syyskuuta 2017


Pumpkin pie eli amerikkalainen kurpitsapiirakka on varmasti tuttu ainakin kaikille Aku Ankkaa lukeneille Mummo Ankan keittiöstä.

Viime viikolla sitä leivottiin myös Tinskun keittiössä.
Kävin vierailemassa Vantaanjoen kulttuurimaisemissa sijaitsevalla pellolla, jossa kasvaa aitoja Halloween- kurpitsoja.

Tämä ei ole siis millään lailla kaupallinen postaus vaan kurpitsapelto ja -kauppa oli mielestäni niin mainio idea, että ilolla jaan tiedon kaikille lukijoilleni.

Varsinainen kurpitsakausi alkaa ihan näillä näppäimillä ja itseasiassa jo perjantaina 29.9.17 vietetään kyseisen pellon kurpitsakaupan avajaisia.

Lauantaina 30.9.17 vietetään sadonkorjuuviikonloppua ja kurpitsapäivää jolloin kurpitsoja voi poimia suoraan pellosta tai ostaa niitä tunnelmallisesta kaupasta navetan ylisiltä.

Tapahtumassa pääsee myös maistelemaan kurpitsakeittoa ja vaikka paistelemaan tikkupullaa nuotiolla. Kivaa koko perheelle tiedossa siis.

Jos viikonloppuna et ehdi mukaan rientoihin niin kurpitsaa myydään TI, TO ja PE iltaisin 3. – 13.10.17.
Tarkempia tietoja tapahtumista ja myynnistä kannattaa käydä katsomassa kurpitsakaupan FB-sivuilta: https://www.facebook.com/kurpitsakauppa/
Aion itsekin vierailla kurpitsakaupassa vielä uudelleen, jos vain suinkin ehdin.



Tunnelmalliset navetan yliset. Vieraillessani pellolla ennen sesonkia oli kurpitsakauppa tietenkin vielä tyhjänä.

No mutta itse kurpitsapiirakkaan siis


Kurpitsapiirakkahan on amerikkalaisille varmasti lähes kansallisruoka. Sitä syödään perinteisesti kiitospäivänä, jouluna ja tilanteen mukaan muulloinkin.
Rapakon takana ei tarvitse piirakkaa leipoessaan hankkia edes sitä kurpitsaa, vaan kaupoissa on myynnissä ihan valmista sosetta piirakkavärkeiksi – niin suosittua se siis on.

No, mutta täällä Suomessa kurpitsapiirakan tekoon tarvitset tietenkin sen oranssin muhkean kurpitsan ja jos haluat palan amerikkalaista juhlatunnelmaa kotiisikin niin kannattaa tuo komistus tietenkin kovertaa samalla hauskaksi lyhdyksi.
Leikkaa siis kurpitsasta ”hattu” pois. Poista pehmeä höttöinen keskusta ja kaavi kovempi malto jäätelökauhalla, tukevalla lusikalla tai muulla mahdollisella toimenpiteeseen soveltuvalla välineellä.
Lyhdyn naama kannattaa ensin luonnostella tussilla ja leikata sitten ääriviivoja pitkin terävällä juuresveitsellä.

Ennen tuumasta toimeen ryhtymistä selailin useita piirakkareseptejä, joista sitten muokkasin tarpeisiini sopivan. Sanotaanko vielä vinkiksi, että joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään piirakan pohjana valmista voitaikinaa.
Itse sanoisin, että unohda tuo.

Kokeilin kaupan voitaikinaa pariinkin otteeseen ja vaikka kuinka yritin tuota kiskoa piirakkavuoan reunojenkin ylikin, niin aina se valahti esipaistovaiheessa vuoan pohjalle.
Kello alkoi sitten olla jo niin paljon ja Kätevä uteliaana kävi kurkkimassa keittiössä edesottamuksiani, joten tartuin itsetehdyn taikinan sijasta viimeiseen (ja tässä kohtaa järkevimpään) oljenkorteen eli perus pyöreään pakastettuun valmiiseen piirakkataikinaan. Tämä toimi! Suosittelen lämpimästi.

Toki piirakkapohjan voi tehdä itsekin ja googlettamalla niitä löytyy monen moisia variaatioita.

Postauksen lopusta löydät linkkejä vielä muihinkin kurpitsaherkkuihin. Yhdestä kurpitsasta saa piirakan lisäksi monenmoista muutakin hyvää.



Pumpkin pie eli amerikkalainen kurpitsapiirakka


Tarvitset:
  • Pyöreän valmiin pakastepiirakkataikinan. (käytin Myllyn paras makea versio. Gluteeniton piirakkapohja löytyy esim. Vuohelan Herkulta.
  • 400 – 500 g keltaista kurpitsaa raastettuna tai pieneksi pilkottuna. (noin 6 dl)
  • 3 kanamunaa
  • 1 ½ dl fariinisokeria
  • 1 tl kanelia
  • 2 tl piparkakkumaustetta
  • 200 g ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia
Tee näin:
Kauli piirakkataikinaa niin, että se ylettyy reilusti vuoan reunoille.
Pistele piirakan pohja reilusti haarukalla ja laita vuoka kylmään ja tee sillä aikaa täyte.

Keitä kurpitsaraastetta/kuutioita pienessä tilkassa vettä hiljalleen noin 20 min tai niin kauan, että kurpitsat ovat pehmeitä.
Valuta ylimääräinen vesi pois siivilän avulla ja soseuta tarvittaessa.
Jäähdytä haaleaksi.
Vatkaa kananmunat kevyeksi vaahdoksi.
Lisää kurpitsasose, sokeri, mausteet ja ranskankerma.

Esipaista pohjaa 200*C uunin alatasolla 10 min.
Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja siisti tarvittaessa reunat täytteen tasolle.
Paista 175*C uunin alatasolla noin 40 min.
Anna piirakan vetäytyä ja jähmettyä rauhassa uunista oton jälkeen. Mielellään seuraavaan päivään niin mautkin ehtivät tasaantua.
Koristele tomusokerilla ja tarjoile kanelilla maustetun kermavaahdon kera.

Vinkki: Näyttävämmän piirakan saat käyttämällä irtopohjaista piirakkavuokaa.

Viljattomaan piirakkapohjaan voit soveltaa esim. blogistani löytyvää peruspohjaa. Löydät sen helpoimmin klikkaamalla Tästä

Kurkkaa myös nämä kurpitsareseptit blogistani:

Paahdettu myskikurpitsakeitto (onnistuu myös keltaisesta kurpitsasta)

Ihania kurpitsareseptejä muualla:

Täytetty kurpitsa blogissa Saaran lautasella

Mausteinen luumuketsuppi

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Takapihallamme kasvaa kaksi kriikunapuuta joihin tänä vuonna on tullut aivan valtava sato.
Kellarissa on vielä viimevuotisiakin hilloja, joten piti yrittää keksiä jotain muuta.

Luumuketsuppia en ollutkaan ennen kokeillut, joten tuumasta toimeen.

Luumuketsuppiin voi käyttää joko isompia tuoreita luumuja tai sitten näitä pienempiä kriikunoita.
Molemmista pitää silti ennen keittämistä poistaa kivi, joten luumusta se käy näppärämmin, mutta onnistuu myös kriikunoista kunhan on vain vähän viitseliäisyyttä.

Itse otin kriikunaämpärin sohvannurkkaan ja putsailin kiviä pois samalla kun katselin telkkaria.


Mausteinen luumu- tai kriikunaketsuppi


Tarvitset:
  • 1 kg kivettömiksi putsattuja ja pilkottuja tuoreita luumuja tai kriikunoita
  • 3 keskikokoista punasipulia silputtuna
  • 1 dl vettä tai punaviiniä
  • 1 dl punaista balsamietikkaa
  • 2 ½ dl fariinisokeria tai muuta tummaa sokeria
  • 4-6 valkosipulinkynttä murskattuna
  • ½ tl chilijauhetta
  • 1 tl savupaprikajauhetta
  • 2 tl suolaa
  • ½ tl jauhettua neilikkaa
  • 1 tl mustapippuria rouheena
  • ½ tl kuivattua timjamia
  • (1 rkl sitruunamehua)

Tee näin:
Laita kaikki aineet paksupohjaiseen kattilaan (mielellään pinnoitettu) ja keitä hiljalleen noin puoli tuntia ahkerasti sekoitellen. (luumuketsuppi palaa herkästi pohjaan)
Soseuta seos tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
Tarkista maku ja lisää halutessasi 1 rkl sitruunamehua jos kaipaat ketsuppiin hieman lisää happamuutta.
Kaada ketsuppi kuumana puhtaisiin lasipulloihin tai -purkkeihin.
Sulje korkit/kannet.
Anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi ja siirrä kylmään.

Avaamaton kylmässä säilytetty luumuketsuppi säilyy kuukausia, jos ei jopa vuosia.
Avatun ketsupin käyttäisin noin parissa viikossa.

Käytä kuin perinteistä ketsuppia, mutta erityisen hyvää luumuketsuppi on broilerin ja grillattujen ruokien kaverina.

Vink vink: Luumuketsuppi on mitä parhain syötävä lahja ja itse teen nyt näitä jo joulukukkasiksi.

Ps. Jos unohdit sekoitella ja käräytit ketsupin pohjaan (kuten minä yhden satsin) niin stop tykkänään! Alä missään nimessä kaavi kattilan pohjia, vaan kaada seos välittömästi toiseen kattilaan, ettei ketsupiin tule palaneen makua. 

Jatka kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta tarkista maku.






Dining 26 by Arto Rastas – Tampere

lauantai 16. syyskuuta 2017

Dining 26 by Arto Rastas tarjoilee Välimeren keittiön makuja Tampereella. 
Ei kuitenkaan pelkästään niitä perinteisesti Välimeren maihin miellettyjä vaan myös etelämmästä, kuten Marokosta ja aina Libanoniin asti.

Rastaan ravintola on ehdottomasti fine dining -paikka, mutta rennolla otteella. Rentoutta tukee myös avokeittiö, kotoinen ja mukavan rosoinen miljöö tiiliseinineen.

Eteläistä lämmintä tunnelmaa luo hieman hämyinen kellertävä valaistus, joka on kuin piste iin päälle vieden sinut tunnelmallaan ihan jonnekin muualle kuin kylmään pohjolaan.

Ruokalistalta löytyy tuhdimpaa kukkopataa, grillattuja lihavartaita, pihviä ja pienempiä kympin hintaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Dining menu, tasting menu, lisukkeita ja jälkiruokia, joita listalta lukiessa alkaa varmasti tuntea kertakaikkista päättämisen vaikeutta.

Onneksi Dining 26 on paikka, jossa voit heittäytyä sananmukaisesti henkilökunnan vietäväksi ja antaa heidän miettiä annokset ja viinit puolestasi.

Näin toimimme myös seurueessamme ja kattaus oli kertakaikkisen ikimuistoinen.

Annokset olivat toinen toistaan herkullisempia ja henkilökunnan ammattitaidolla valitsemat viinit osuivat nappiinsa jokaiselle annokselle ja ruokailijalle.

Dining 26 by Arto Rastas ei ole paikka, jossa käydään vaan pikaisesti syömässä. Menitpä sitten yksin, kaksin tai isommalla porukalla niin ruokailuun kannattaa varata aikaa ja antaa Välimeren tuulien viedä.

Dining 26 on elämys!

Dining 26 by Arto Rastas:

Aleksanterinkatu 26, 33100 Tampere
Puh: 050 3304100

info@dining26.fi
Tarkemmat tiedot ravintolan web-sivuilta














*Illallinen sisältyi Bloggaajien Tampere -päivän iltaohjelmaan ja elämyksellistä iltaa Arto Rastaan ravintolassa viettivät myös:

Dioriina -blogin Marina (bloggaajien Tampere -päivän järjestäjä)





Valtavasti kiitoksia  ikimuistoisesta illasta Arto Rastas & Go!

Erityiskiitokset vielä Marinalle koko upean tapahtuman järjestämisestä ja organisoinnista.

Tampere -päivän päiväohjelmasta on tulossa menovinkkeliä erikseen myöhemmin postauksena Tampereen suuntaan suuntaaville tallaajille ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta.

Ps. Pahoittelut vielä kuvien niukkuudesta ja sävystä.
Illan hämärtyessä mukaan ottamani kameran linssi ei vaan yksinkeraisesti pärjännyt valo-ominaisuuksiltaan. Mybad!


Rentouttavaa viikonloppua itse kullekin.




Saiturimaisen nerokas - Köyhän akan lakkahillo

sunnuntai 10. syyskuuta 2017


Ihanaa syksyistä sunnuntaita. Sikäli mikäli vesisateesta ja tuulesta nyt voi jotain ihanaa repiä.

Toisaalta jos kovin positiivisesti yrittää ajatella niin luontohan tykkää sateesta. Saadaan varmaan vielä hyvä sienisato ja puolukat pulskistuvat.
Pulskistuvatko ne vielä? Nm. tietämätön kysyy.

Hommahan on niin, että kyseinen ilma sai minut pitkin hampain jättämään saariviikonlopun väliin. Kätevä päätti uhmata keliä ja lähti puuhommiin. Niitäkin on tehtävä, jotta palju lämpiää vielä ensi vuonnakin.

Saamieni väliaikaraporttien mukaan – Ei se keli nyt sitten niin kamala ollutkaan, joten nyt vähän harmittaa.
Samoin sanoin nou-nou muutamalle tosi kivalle tapahtumalle perjantailta, kun olin ensin niin varma saareen lähdöstäni, joten sekin harmittaa.

Toisaalta täällä kotonakin on tuhat ja yksi asiaa, mitä ovat rempallaan sen takia, kun olen niin paljon iltaisin ja viikonloppuisin aina jossain muualla. Teinkin viikonlopulle mieleeni oikein listan siitä mitä kaikkea tekisin kun kerrankin olen kotona. Ja kuten aina, sitä kuvittelee itsestään aivan liikoja. Saan karsia ainakin yli puolet listastani. Aika vaan ei riitä tai sitten minusta on tullut iän myötä muuten vain puolitehoinen.

No, niin tai näin niin on tässä nyt jotain ihan konkreettista saatu aikaankin. Kärräsin esim. keittiön pystypakastimen kylpyhuoneeseen sulamaan. Kyllä! Luit oikein. 
Olen äärettömän laiska sulattamaan pakastimia ja haluan päästä mahdollisimman helpolla. 
Helpointa on oikeasti työntää koko rämiskä (tyhjennyksen jälkeen tietenkin) Saunan suihkuhuoneeseen (meillä ei ole sinne kynnyksiä) ja antaa sulaa ja kuivua ihan rauhassa. 
Ei ole väliä, vaikka lattialle tulisi vettä ja pakastimen laatikot on helppo suihkutella puhtaaksi ja kääntää väärinpäin lattialämmön kuivattavaksi. Helppoa kuin heinän teko!

Samalla sinksasin vähän muitakin pakastimia ja pakkasin kategorian jos sitten joskus. mysteeri pussukat ja eivaanoomunjuttu härkkikset ja falafellit yhteen kassiin kaverin koirille vietäväksi. 
Pää asia kun ei tarvitse roskiin heittää ja kaverin koirat ovat melkoisia jätemyllyjä.

Jos kiinnostaa niin voit lukea lisää tarinaa hieman ironisesta postauksestani pakastamisen sietämättömästä keveydestä ja hileisten jäätelöiden hyötykäytöstä klikkaamalla Tästä.

Samalla päätin laittaa sulamaan kesän mittaan pakastamiani hauki yms. fileitä nyt vihdoin viimein jo aikoja sitten suunnittelemaani kalapullaurakkaa varten. (tämä oli ykkösprioriteetilla viikonlopun hommista)

Katselin muuten äsken sitä kalamäärää, minkä elämäni tarmossa nostin eilen sulamaan – Voi hyvä tavaton!
Taisi taas lähteä mopo keulimaan määrällisesti, sillä sulaneita kalafileitä onkin tuossa nyt sitten useampi kilo. 
Siinä meneekin sitten tämä päivä mukavasti. 
Välillä kyllä kiroan itsekin tätä mun kaikki tai ei mitään mentaliteettiani. Noh, minkäs teet. Se on nyt vaan käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin.

Sitä ennen kuitenkin rustaan tähän alle perjantai-iltana keittämäni aivan loistavan saiturimaisen ”lakkahillon” reseptin, joka myös köyhän akan ja köyhän ukon -lakkahillona tunnetaan.

Tähän ”lakkahilloon” on varmasti jokaisella varaa!



Köyhän akan lakkahillo


Tarvitset:
  • 1 kg porkkanoita
  • ½ kg karviaisia (mielellään vaaleita karviaisia. Lue myös muut vaihtoehdot reseptin lopusta)
  • n. 4 dl vettä
  • n. 400g hillosokeria

Tee näin:
Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi tai pilko ne ohuiksi siivuiksi.
Nypi karviaisista ”tupsut” ja kanta pois.
Laita paksupohjaiseen kattilaan porkkanat, karviaiset, vesi, ja keitä hiljalleen niin kauan, että karviaiset ovat soseutuneet ja porkkanat ovat pehmeitä. (noin puolisen tuntia)
Kuori tarvittaessa vaahto pois.
Lisää hillosokeri ja keitä hiljalleen vielä 10 min.
Purkita hillo kuumana puhtaisiin kannellisiin lasipurkkeihin.
Jätä hillopurkit huoneenlämpöön jäähtymään ja siirrä sitten viileään.

Huom:
Köyhän akan lakkahillo muistuttaa maultaan ja näöltään ihan oikeaa lakkahilloa ja on aineksiltaan halpaa ja maultaan todella herkullista. Porkkanasta tulee hilloon lakkamainen väri ja karviaisista hapokkuus ja ”lakan” siemenet.

Jos haluat jalostaa hilloa, niin voit lisätä siihen vaikkapa hieman sitruunamehua, inkivääriä, kanelia yms. Toki maku ei sitten enää ole lakkahillomainen.

Jos karviaisia ei satu olemaan, niin korvaa ne, vaikka raparperilla. Myös hapokkaat omenat tujauksella sitruunamehua käyvät oikein hyvin.

Tässäpä tämä. tosiaan oikein mukavaa syksyistä sunnuntaita ja nyt lähden sinne kalapulla talkoisiin.
Ai niin! Tässä muuten vielä pari muuta tosi saiturimaista reseptiä blogistani:



Tässä vielä nerokas karviaisten poimintavinkki Dioriina -blogista.

                                                                         //tiina