Mahdatteko jo ihan kyllästyä tämän saarihöpötyksiin? Jos
näin, niin helpotusta on kyllä kohta luvassa.
Tarvittaessa kuitenkin siis ummista silmäsi ja skrollaa
kohtaan saaristolaisleipä (heh) jos olet saanut jo yliannostuksen.
Näin iltojen pimentyessä sitä taas ihmettelee mennyttä
vuotta. Koko alkuvuoden odotti kevättä ja kesää. Tuli kevät ja tuli ”kesä”.
Kesä meni ja nyt on syksy niin pitkällä, että parina aamuna täällä Nurmijärvellä
on mittari huidellut siellä kahden asteen kieppeillä. Hrrrrrrrrrrrrrrrrr.
Kohta
on talvi ja kohta on joulu. Kiroillaan kylmää ja odotetaan taas kevättä.
Samoin menee viikot. Koko viikon odotat viikonloppua ja
sitten kun se tulee, niin huomaatkin, että kas – siinä se sitten menikin ja
maanantai odottaa.
Mihin ihmeeseen tämä aika katoaa?
Muistelin tässä samalla myös sitä, milloinkahan viimevuonna
nostettiin vene talviteloille. Olikohan se lokakuun puoltaväliä vai marraskuun
alkua? Milloinhan on se viimeinen viikonloppu tänä vuonna, kun saarelle
sanotaan hyvästit.
Aikamoista luopumisen tuskaa tulee olemaan ja varmaan
se kyynelkin taas vierähtää.
No kyllä se kevät sieltä taas tulee aikanaan.
koskaan se ei ole jättänyt tulematta.
Pitää nyt kuitenkin ottaa näistä vuoden viimeisistä hetkistä
kaikki irti.
Viime viikolla onneksi onnistuin järjestämään työkalenterin
siihen malliin, että pystyin ottamaan muutaman päivän vapaaksi.
Starttasimme
saarta kohti torstaiaamuna ja kotiin tulimme vasta maanantai-iltana. Kaiken
lisäksi Suomeenhan rantautui kumma lämmin sääilmiö. Lämpötilat ajoittain huitelivat
ihan siellä 19 asteessa. Ihan mahtavaa.
Nopsastihan se viisikin päivää taas meni, mutta paljon
saatiin taas puuhasteltuakin ja ihan vaan myös oleiltiin ja nautittiin luonnon
rauhasta ja tietenkin hyvästä ruoasta.
Saaristolaisleipä (3 leipää)
Tarvitset:
- 1 l piimää
- 75 g hiivaa
- 3 dl tummaa siirappia
- 3 dl neljän viljan- tai kauraleseitä
- 3 dl ruisjauhoja
- 3 dl kaljamaltaita
- n. 10 dl vehnäjauhoja
- 1 rkl suolaa
Tee näin:
Murenna hiiva
kädenlämpöisen piimän joukkoon.
Lisää siirappi,
suola, kaljamaltaat, leseet ja ruisjauho hyvin sekoitellen.
Lisää vehnäjauho
ja sekoita taikina tasaiseksi.
Voitele 3
leipävuokaa ja nostele taikina kauhalla suoraan leipävuokiin.
Anna kohota
peitettynä reilun tunnin.
Paista leipiä uunin
alatasolla 175*C noin 2 tuntia. Kiertoilmauunissa 160*C.
Anna leipien
jäähtyä hetki vuoissa ennen kumoamista.
Saaristolaisleipä on parhaimmillaan muutaman päivän päästä
paistamisesta ja säilyvät hyvin huoneen lämmössä. Viileässä jopa viikkoja.
Leivät voi myös pakastaa.
Saaristolaisleipä on ihanan maukasta, ihan voin ja
juustosiivun kera, mutta aivan taivaallista graavin tai erilaisten suolaisten
liha ja -kalatahnojen kanssa.
Savukalatahna
Tarvitset:
- 300 g ruodottomaksi putsattua savukalaa
- 200 g tuorejuustoa (esim. katkarapu)
- 100 ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia
- 1 kesäsipulin varsi silputtuna tai kourallinen tuoretta ruohosipulia
- 2 rkl tuoretta tilliä silputtuna
- 1 rkl sitruunamehua
- suolaa, mustapippuria ja valkopippuria myllystä rouhittuna maun mukaan.
Tee näin:
Nypi savukala
pieniksi paloiksi ja sekoita kaikki aineet hyvin keskenään.
Mausta suolalla,
musta- ja valkopippurilla.
Anna makujen
tasaantua kylmässä peitettynä ainakin puolisen tuntia.
kylmäsavuporo-/ naudanlihatahna
Tarvitset:
- 200 g kylmäsavuporoa tai naudanlihaleikettä (maukasta tulee myös normi kinkusta)
- 200 g tuorejuustoa (esim. ruohosipuli tai yrtti)
- ½ keltasipulia silputtuna
- (ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia)
- hieman yrttejä kuten rosmariini tai timjami
- mustapippuria ja roseepippuria maun mukaan
- (suolaa)
Tee näin:
Kuullota
sipulisilppua hetki tilkassa öljyä tai voita ja nosta jäähtymään.
Pilko liha
pieneksi silpuksi ja sekoita kaikki aineet keskenään.
Mausta yrteillä,
mustapippurilla, roseepippurilla.
Tarkista suola.
Laita peitettynä
kylmään maustumaan ainakin puoleksi tunniksi
Vinkki: Koristele
kylmäsavuporo- tai naudanlihatahnaleivät pikkelöidyllä punasipulilla.
pikkelöidyn punasipulin ohjeen löydän toisen reseptini
yhteydestä klikkaamalla Tästä
Kaunista syksyä kaikille <3
Pumpkin pie eli amerikkalainen kurpitsapiirakka on varmasti tuttu ainakin kaikille Aku Ankkaa lukeneille Mummo Ankan keittiöstä.
Viime viikolla sitä leivottiin myös Tinskun keittiössä.
Kävin vierailemassa Vantaanjoen kulttuurimaisemissa
sijaitsevalla pellolla, jossa kasvaa aitoja Halloween- kurpitsoja.
Tämä ei ole siis millään lailla kaupallinen postaus vaan kurpitsapelto ja -kauppa oli mielestäni niin mainio idea, että ilolla jaan tiedon kaikille lukijoilleni.
Tämä ei ole siis millään lailla kaupallinen postaus vaan kurpitsapelto ja -kauppa oli mielestäni niin mainio idea, että ilolla jaan tiedon kaikille lukijoilleni.
Varsinainen kurpitsakausi alkaa ihan näillä näppäimillä ja
itseasiassa jo perjantaina 29.9.17 vietetään kyseisen pellon kurpitsakaupan
avajaisia.
Lauantaina 30.9.17 vietetään sadonkorjuuviikonloppua ja kurpitsapäivää
jolloin kurpitsoja voi poimia suoraan pellosta tai ostaa niitä tunnelmallisesta
kaupasta navetan ylisiltä.
Tapahtumassa pääsee myös maistelemaan kurpitsakeittoa ja vaikka paistelemaan tikkupullaa nuotiolla. Kivaa koko perheelle tiedossa siis.
Tapahtumassa pääsee myös maistelemaan kurpitsakeittoa ja vaikka paistelemaan tikkupullaa nuotiolla. Kivaa koko perheelle tiedossa siis.
Jos viikonloppuna et ehdi mukaan rientoihin niin kurpitsaa
myydään TI, TO ja PE iltaisin 3. – 13.10.17.
Tarkempia tietoja tapahtumista ja myynnistä kannattaa käydä
katsomassa kurpitsakaupan FB-sivuilta: https://www.facebook.com/kurpitsakauppa/
Aion itsekin vierailla kurpitsakaupassa vielä uudelleen, jos
vain suinkin ehdin.
 |
| Tunnelmalliset navetan yliset. Vieraillessani pellolla ennen sesonkia oli kurpitsakauppa tietenkin vielä tyhjänä. |
No mutta itse kurpitsapiirakkaan siis
Kurpitsapiirakkahan on amerikkalaisille varmasti lähes
kansallisruoka. Sitä syödään perinteisesti kiitospäivänä, jouluna ja tilanteen
mukaan muulloinkin.
Rapakon takana ei tarvitse piirakkaa leipoessaan hankkia
edes sitä kurpitsaa, vaan kaupoissa on myynnissä ihan valmista sosetta
piirakkavärkeiksi – niin suosittua se siis on.
No, mutta täällä Suomessa kurpitsapiirakan tekoon tarvitset
tietenkin sen oranssin muhkean kurpitsan ja jos haluat palan amerikkalaista
juhlatunnelmaa kotiisikin niin kannattaa tuo komistus tietenkin kovertaa
samalla hauskaksi lyhdyksi.
Leikkaa siis kurpitsasta ”hattu” pois. Poista pehmeä höttöinen
keskusta ja kaavi kovempi malto jäätelökauhalla, tukevalla lusikalla tai muulla
mahdollisella toimenpiteeseen soveltuvalla välineellä.
Lyhdyn naama kannattaa ensin luonnostella tussilla ja
leikata sitten ääriviivoja pitkin terävällä juuresveitsellä.
Ennen tuumasta toimeen ryhtymistä selailin useita
piirakkareseptejä, joista sitten muokkasin tarpeisiini sopivan. Sanotaanko
vielä vinkiksi, että joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään piirakan pohjana
valmista voitaikinaa.
Itse sanoisin, että unohda tuo.
Kokeilin kaupan voitaikinaa pariinkin otteeseen ja vaikka kuinka yritin tuota kiskoa piirakkavuoan reunojenkin ylikin, niin aina se valahti esipaistovaiheessa vuoan pohjalle.
Kokeilin kaupan voitaikinaa pariinkin otteeseen ja vaikka kuinka yritin tuota kiskoa piirakkavuoan reunojenkin ylikin, niin aina se valahti esipaistovaiheessa vuoan pohjalle.
Kello alkoi sitten olla jo niin paljon ja Kätevä uteliaana
kävi kurkkimassa keittiössä edesottamuksiani, joten tartuin itsetehdyn taikinan
sijasta viimeiseen (ja tässä kohtaa järkevimpään) oljenkorteen eli perus
pyöreään pakastettuun valmiiseen piirakkataikinaan. Tämä toimi! Suosittelen
lämpimästi.
Toki piirakkapohjan voi tehdä itsekin ja googlettamalla
niitä löytyy monen moisia variaatioita.
Postauksen lopusta löydät linkkejä vielä muihinkin
kurpitsaherkkuihin. Yhdestä kurpitsasta saa piirakan lisäksi monenmoista
muutakin hyvää.
Pumpkin pie eli amerikkalainen kurpitsapiirakka
Tarvitset:
- Pyöreän valmiin pakastepiirakkataikinan. (käytin Myllyn paras makea versio. Gluteeniton piirakkapohja löytyy esim. Vuohelan Herkulta.
- 400 – 500 g keltaista kurpitsaa raastettuna tai pieneksi pilkottuna. (noin 6 dl)
- 3 kanamunaa
- 1 ½ dl fariinisokeria
- 1 tl kanelia
- 2 tl piparkakkumaustetta
- 200 g ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia
Tee näin:
Kauli piirakkataikinaa
niin, että se ylettyy reilusti vuoan reunoille.
Pistele piirakan
pohja reilusti haarukalla ja laita vuoka kylmään ja tee sillä aikaa täyte.
Keitä
kurpitsaraastetta/kuutioita pienessä tilkassa vettä hiljalleen noin 20 min tai
niin kauan, että kurpitsat ovat pehmeitä.
Valuta
ylimääräinen vesi pois siivilän avulla ja soseuta tarvittaessa.
Jäähdytä
haaleaksi.
Vatkaa kananmunat
kevyeksi vaahdoksi.
Lisää
kurpitsasose, sokeri, mausteet ja ranskankerma.
Esipaista pohjaa
200*C uunin alatasolla 10 min.
Kaada täyte
esipaistetun pohjan päälle ja siisti tarvittaessa reunat täytteen tasolle.
Paista 175*C
uunin alatasolla noin 40 min.
Anna piirakan
vetäytyä ja jähmettyä rauhassa uunista oton jälkeen. Mielellään seuraavaan
päivään niin mautkin ehtivät tasaantua.
Koristele
tomusokerilla ja tarjoile kanelilla maustetun kermavaahdon kera.
Vinkki:
Näyttävämmän piirakan saat käyttämällä irtopohjaista piirakkavuokaa.
Viljattomaan piirakkapohjaan voit soveltaa esim. blogistani
löytyvää peruspohjaa. Löydät sen helpoimmin klikkaamalla Tästä
Kurkkaa myös nämä
kurpitsareseptit blogistani:
Paahdettu myskikurpitsakeitto (onnistuu
myös keltaisesta kurpitsasta)
Ihania
kurpitsareseptejä muualla:
Täytetty kurpitsa blogissa Saaran
lautasella
Kellarissa on vielä viimevuotisiakin hilloja, joten piti
yrittää keksiä jotain muuta.
Luumuketsuppia en ollutkaan ennen kokeillut, joten tuumasta
toimeen.
Luumuketsuppiin voi käyttää joko isompia tuoreita luumuja
tai sitten näitä pienempiä kriikunoita.
Molemmista pitää silti ennen keittämistä poistaa kivi, joten
luumusta se käy näppärämmin, mutta onnistuu myös kriikunoista kunhan on vain vähän
viitseliäisyyttä.
Itse otin kriikunaämpärin sohvannurkkaan ja putsailin kiviä
pois samalla kun katselin telkkaria.
Mausteinen luumu- tai kriikunaketsuppi
Tarvitset:
- 1 kg kivettömiksi putsattuja ja pilkottuja tuoreita luumuja tai kriikunoita
- 3 keskikokoista punasipulia silputtuna
- 1 dl vettä tai punaviiniä
- 1 dl punaista balsamietikkaa
- 2 ½ dl fariinisokeria tai muuta tummaa sokeria
- 4-6 valkosipulinkynttä murskattuna
- ½ tl chilijauhetta
- 1 tl savupaprikajauhetta
- 2 tl suolaa
- ½ tl jauhettua neilikkaa
- 1 tl mustapippuria rouheena
- ½ tl kuivattua timjamia
- (1 rkl sitruunamehua)
Tee näin:
Laita kaikki
aineet paksupohjaiseen kattilaan (mielellään pinnoitettu) ja keitä hiljalleen
noin puoli tuntia ahkerasti sekoitellen. (luumuketsuppi palaa herkästi pohjaan)
Soseuta seos
tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
Tarkista maku ja
lisää halutessasi 1 rkl sitruunamehua jos kaipaat ketsuppiin hieman lisää
happamuutta.
Kaada ketsuppi kuumana puhtaisiin lasipulloihin tai
-purkkeihin.
Sulje
korkit/kannet.
Anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi ja siirrä kylmään.
Anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi ja siirrä kylmään.
Avaamaton kylmässä säilytetty luumuketsuppi säilyy kuukausia,
jos ei jopa vuosia.
Avatun ketsupin käyttäisin noin parissa viikossa.
Käytä kuin
perinteistä ketsuppia, mutta erityisen hyvää luumuketsuppi on broilerin ja
grillattujen ruokien kaverina.
Vink vink:
Luumuketsuppi on mitä parhain syötävä lahja ja itse teen nyt näitä jo
joulukukkasiksi.
Ps. Jos unohdit sekoitella ja käräytit ketsupin pohjaan (kuten minä yhden satsin) niin stop tykkänään! Alä missään nimessä kaavi kattilan pohjia, vaan kaada seos välittömästi toiseen kattilaan, ettei ketsupiin tule palaneen makua.
Jatka kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta tarkista maku.
Dining 26 by Arto Rastas tarjoilee Välimeren keittiön makuja
Tampereella.
Ei kuitenkaan pelkästään niitä perinteisesti Välimeren maihin miellettyjä
vaan myös etelämmästä, kuten Marokosta ja aina Libanoniin asti.
Rastaan ravintola on ehdottomasti fine dining -paikka, mutta
rennolla otteella. Rentoutta tukee myös avokeittiö,
kotoinen ja mukavan rosoinen miljöö tiiliseinineen.
Eteläistä lämmintä tunnelmaa luo hieman hämyinen kellertävä
valaistus, joka on kuin piste iin päälle vieden sinut tunnelmallaan ihan
jonnekin muualle kuin kylmään pohjolaan.
Ruokalistalta löytyy tuhdimpaa kukkopataa, grillattuja lihavartaita,
pihviä ja pienempiä kympin hintaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Dining menu, tasting
menu, lisukkeita ja jälkiruokia, joita listalta lukiessa alkaa varmasti tuntea
kertakaikkista päättämisen vaikeutta.
Onneksi Dining 26 on paikka, jossa voit heittäytyä
sananmukaisesti henkilökunnan vietäväksi ja antaa heidän miettiä annokset ja
viinit puolestasi.
Näin toimimme myös seurueessamme ja kattaus oli kertakaikkisen
ikimuistoinen.
Annokset olivat toinen toistaan herkullisempia ja henkilökunnan
ammattitaidolla valitsemat viinit osuivat nappiinsa jokaiselle annokselle ja
ruokailijalle.
Dining 26 by Arto Rastas ei ole paikka, jossa käydään vaan
pikaisesti syömässä. Menitpä sitten yksin, kaksin tai isommalla porukalla niin
ruokailuun kannattaa varata aikaa ja antaa Välimeren tuulien viedä.
Dining 26 on elämys!
Dining 26 by Arto Rastas:
Aleksanterinkatu 26, 33100 Tampere
Puh: 050 3304100
Sijainti Google
Maps palvelussa.
info@dining26.fi
Tarkemmat tiedot ravintolan web-sivuilta
*Illallinen sisältyi Bloggaajien Tampere -päivän
iltaohjelmaan ja elämyksellistä iltaa Arto Rastaan ravintolassa viettivät myös:
Dioriina -blogin Marina (bloggaajien Tampere -päivän järjestäjä)
Valtavasti kiitoksia ikimuistoisesta illasta Arto Rastas & Go!
Erityiskiitokset vielä Marinalle koko upean tapahtuman
järjestämisestä ja organisoinnista.
Tampere -päivän päiväohjelmasta on tulossa menovinkkeliä
erikseen myöhemmin postauksena Tampereen suuntaan suuntaaville tallaajille
ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta.
Ps. Pahoittelut vielä kuvien niukkuudesta ja sävystä.
Illan hämärtyessä mukaan ottamani kameran linssi ei vaan yksinkeraisesti pärjännyt valo-ominaisuuksiltaan. Mybad!
Rentouttavaa viikonloppua itse kullekin.
Ihanaa syksyistä sunnuntaita. Sikäli mikäli vesisateesta ja
tuulesta nyt voi jotain ihanaa repiä.
Toisaalta jos kovin positiivisesti yrittää ajatella niin
luontohan tykkää sateesta. Saadaan varmaan vielä hyvä sienisato ja puolukat
pulskistuvat.
Pulskistuvatko ne vielä? Nm. tietämätön kysyy.
Hommahan on niin, että kyseinen ilma sai minut pitkin
hampain jättämään saariviikonlopun väliin. Kätevä päätti uhmata keliä ja lähti
puuhommiin. Niitäkin on tehtävä, jotta palju lämpiää vielä ensi vuonnakin.
Saamieni väliaikaraporttien mukaan – Ei se keli nyt sitten
niin kamala ollutkaan, joten nyt vähän harmittaa.
Samoin sanoin nou-nou muutamalle tosi kivalle tapahtumalle
perjantailta, kun olin ensin niin varma saareen lähdöstäni, joten sekin
harmittaa.
Toisaalta täällä kotonakin on tuhat ja yksi asiaa, mitä ovat
rempallaan sen takia, kun olen niin paljon iltaisin ja viikonloppuisin aina
jossain muualla. Teinkin viikonlopulle mieleeni oikein listan siitä mitä
kaikkea tekisin kun kerrankin olen kotona. Ja kuten aina, sitä kuvittelee
itsestään aivan liikoja. Saan karsia ainakin yli puolet listastani. Aika vaan
ei riitä tai sitten minusta on tullut iän myötä muuten vain puolitehoinen.
No, niin tai näin niin on tässä nyt jotain ihan
konkreettista saatu aikaankin. Kärräsin esim. keittiön pystypakastimen
kylpyhuoneeseen sulamaan. Kyllä! Luit oikein.
Olen äärettömän laiska sulattamaan
pakastimia ja haluan päästä mahdollisimman helpolla.
Helpointa on oikeasti
työntää koko rämiskä (tyhjennyksen jälkeen tietenkin) Saunan suihkuhuoneeseen (meillä
ei ole sinne kynnyksiä) ja antaa sulaa ja kuivua ihan rauhassa.
Ei ole väliä,
vaikka lattialle tulisi vettä ja pakastimen laatikot on helppo suihkutella
puhtaaksi ja kääntää väärinpäin lattialämmön kuivattavaksi. Helppoa kuin heinän
teko!
Samalla sinksasin vähän muitakin pakastimia ja pakkasin
kategorian jos sitten joskus. mysteeri pussukat ja eivaanoomunjuttu härkkikset
ja falafellit yhteen kassiin kaverin koirille vietäväksi.
Pää asia kun ei
tarvitse roskiin heittää ja kaverin koirat ovat melkoisia jätemyllyjä.
Jos kiinnostaa niin voit lukea lisää tarinaa hieman
ironisesta postauksestani pakastamisen sietämättömästä keveydestä ja hileisten
jäätelöiden hyötykäytöstä klikkaamalla Tästä.
Samalla päätin laittaa sulamaan kesän mittaan pakastamiani
hauki yms. fileitä nyt vihdoin viimein jo aikoja sitten suunnittelemaani kalapullaurakkaa
varten. (tämä oli ykkösprioriteetilla viikonlopun hommista)
Katselin muuten äsken sitä kalamäärää, minkä elämäni
tarmossa nostin eilen sulamaan – Voi hyvä tavaton!
Taisi taas lähteä mopo keulimaan määrällisesti, sillä
sulaneita kalafileitä onkin tuossa nyt sitten useampi kilo.
Siinä meneekin
sitten tämä päivä mukavasti.
Välillä kyllä kiroan itsekin tätä mun kaikki tai
ei mitään mentaliteettiani. Noh, minkäs teet. Se on nyt vaan käärittävä hihat
ja ryhdyttävä hommiin.
Sitä ennen kuitenkin rustaan tähän alle perjantai-iltana
keittämäni aivan loistavan saiturimaisen ”lakkahillon” reseptin, joka myös
köyhän akan ja köyhän ukon -lakkahillona tunnetaan.
Tähän ”lakkahilloon” on varmasti jokaisella varaa!
Köyhän akan lakkahillo
Tarvitset:
- 1 kg porkkanoita
- ½ kg karviaisia (mielellään vaaleita karviaisia. Lue myös muut vaihtoehdot reseptin lopusta)
- n. 4 dl vettä
- n. 400g hillosokeria
Tee näin:
Raasta porkkanat
karkeaksi raasteeksi tai pilko ne ohuiksi siivuiksi.
Nypi karviaisista
”tupsut” ja kanta pois.
Laita
paksupohjaiseen kattilaan porkkanat, karviaiset, vesi, ja keitä hiljalleen niin
kauan, että karviaiset ovat soseutuneet ja porkkanat ovat pehmeitä. (noin
puolisen tuntia)
Kuori
tarvittaessa vaahto pois.
Lisää hillosokeri
ja keitä hiljalleen vielä 10 min.
Purkita hillo
kuumana puhtaisiin kannellisiin lasipurkkeihin.
Jätä hillopurkit
huoneenlämpöön jäähtymään ja siirrä sitten viileään.
Huom:
Köyhän akan lakkahillo muistuttaa maultaan ja näöltään ihan
oikeaa lakkahilloa ja on aineksiltaan halpaa ja maultaan todella herkullista.
Porkkanasta tulee hilloon lakkamainen väri ja karviaisista hapokkuus ja ”lakan”
siemenet.
Jos haluat jalostaa hilloa, niin voit lisätä siihen vaikkapa
hieman sitruunamehua, inkivääriä, kanelia yms. Toki maku ei sitten enää ole
lakkahillomainen.
Jos karviaisia ei satu olemaan, niin korvaa ne, vaikka
raparperilla. Myös hapokkaat omenat tujauksella sitruunamehua käyvät oikein
hyvin.
Tässäpä tämä. tosiaan oikein mukavaa syksyistä sunnuntaita
ja nyt lähden sinne kalapulla talkoisiin.
Ai niin! Tässä muuten vielä pari muuta tosi saiturimaista
reseptiä blogistani:
//tiina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
