Lokakuun lopulla rantautui Alkon valikoimaan mielenkiintoinen uusseelantilainen, erilainen ja odotettu uutuus Stoneleigh Wild Valley Wild Fermented Pinot Gris 2020.

Luonnollinen valmistustapa

Stoneleigh Wild Valley Wild Fermented  -viinit valmistetaan viinihistorian vanhimalla ja luonnollisella

valmistusmenetelmällä, jossa viinin käyminen tapahtuu rypäleiden luontaisten hiivojen avulla ilman, että

siihen lisätään viljeltyjä hiivoja – ikään kuin fermetoimalla.

Villihiivojen käymisprosessissa pääviinintekijä Jamie Marfell siis luottaa luonnon omaan mikrofloraan puuttumatta liikaa käymisprosessiin.

Kuulostaa melkoisen haasteelliselta, mutta luonnollisen käymisen etuja on, että lopputulokseksi saadaan persoonallinen, usein moniulotteinen ja alueelleen tyypillinen viini.

Viljelty- VS villihiiva

Totesin itsekin, miten yleisesti käytetty ”perinteinen” viljeltyjen hiivojen käyttö VS luonnon omaan käymisprosessiin perustuva valmistus vaikuttaa viinin makuun ja tuoksuun.

Sain mahdollisuuden osallistua tastingiin, missä maistelimme Stoneleighin klassiset Sauvignon Blanc ja Pinot Noir, sekä Wild Valley Wild Fermented -tuoteperheen samoista rypäleistä valmistetut viinit.

Kerrassaan käsittämätöntä miten tällä ”pienellä” valmistusprosessin muunnolla syntyy niin suuri eroavaisuus, vaikka periaatteessa kysymys on aivan samasta viinistä.

Esimerkiksi klassisessa Sauvignon Blanc’issa  maku-ja tuoksuaamaailma mielestäni oli nektariinia ja sitrusta, kun taas Wild Fermented -viinissä maistoin enemmän appelsiinia ja passionhedelmää. Pinot Noir’in suhteen makuero oli vielä suurempi. Ensimmäinen tuoksui viettelevästi toffeemaiselta ja fermentoitu taas huomattavasti savuisemmalta.

Nyt Alkosta löytyvän Wild Valley Pinot Gris’n lisäksi pääsin maistelemaan myös suorastaan siiderimäisen raikasta Stoneleighin Rieslingiä.

Toivon todella, että saamme tämän viinitalon tuotteita pian lisää Alkon valikoimiin. Ja onhan Stoneleigh  suosituin ja myydyin uusseelantilainen viinimerkki kotimaansa lisäksi myös naapurissamme Ruotsissa.

Virtuaalinen viitasting Teams-yhteyden yli.

Koska tällä hetkellä Alkosta saa vielä ainoastan Pinot Gris'iä - Tulivat tastingin muut tuotteet viinintuottajalta ihastuttavissa pienissä näytepulloissa.

Stoneleigh Wild Valley Wild Fermented Pinot Gris 2020

Wild Valley Wild Fermented Pinot Gris 2020 on mielestäni raikas, erittäin hedelmäisen aromikas ja hieman kukkainen valkoviini. Tuoksussa miellän hunajaa ja jopa suutuntuma on aavistuksen hunajamaisen ”paksu”.

Tästä viinistä tuli kerrasta yksi valkoviinisuosikkini, jota voin lämpimästi suositella kaikille, jotka hakevat jotain ihan muuta kuin perinteistä ja perushelppoa ”Buffaviiniä”

Ja vielä Alkon luonnehdinta:

Puollikuiva, hapokas, sitruksinen, päärynäinen, hunajameloninen,  aprikoosinen, kevyen mangoinen, mineraalinen.

Sokeri: 12 g / l

Rypäleet: Pinot Gris

Makutyyppi: Pirteä ja hedelmäinen

Valmistaja: Stoneleigh Vineyards Marlborough, Uusi-Seelanti

Alkon vakiovalikoimassa. Hinta n. 14€

Viinintekijän tarjoilu- ja ruokasuositukset

”Kokeile viiniä lämpimän pähkinäisen vuohenjuustosalaatin kanssa. Viini sopii hyvin myös sitruunalla ja

valkosipulilla maustetun kanan kanssa tai vaikka grillatun porsaan seurana. Viini on niin monipuolinen

ruokaviini, että sitä voi nauttia jopa jälkiruokien, kuten paistettujen omenajälkiruokien kanssa.”

Itse lähtisin yhdistämään Wild Valley Pinot Gris’ä myös aasialaiselle ruoalle ja erityisesti sushille.

Uskon viinin toimivan myös grillattujen ja mausteisten äyriäisten kuten jättikatkarapujen kaverina.

Toki tämä viini menee mainiosti myös ihan ilman ruokaakin - Seurusteluviininä makustellen ja nautiskellen.

Pari sanaa vielä viinitalosta

”Stoneleigh sijaitsee Uuden-Seelannin nimekkäimmällä viininviljelysalueella Marlboroughssa, laaksossa,

jonka alkuperäiskansa Maorit ovat nimenneet Rapauraksi. Kauan sitten, tuhansien vuosien ajan,

Stoneleigh’n viinitilan kohdalla virtasi Wairau-joki, joka yhä virtaa Wairau-laaksossa Stoneleigh’n

viiniköynnösten läheisyydessä. Aiemmin tilan poikki virranneen joen ansiosta viiniköynnökset kasvavat

pikkukivipedillä, joka on ihanteellinen kasvualusta viiniköynnökselle. Kivet varastoivat auringon lämmön

itseensä ja päästävät runsaimman sadeveden lävitseen maaperään. Kivien varastoima aurinkoenergia

lämmittää köynnöstä, tarjoten viinirypäleille ihanteelliset olosuhteet pitkään kasvukauteen. Ainutlaatuinen,

kuiva ja karu pikkukivimaaperä mahdollistaa hyvin luonnonmukaisen, kestävän kehityksen viininviljelyn,

johon viinintekijällä on hyvin vähäistä tarvetta puuttua. Luonto hoitaa tehtävänsä, ja pikkukivien

peittämästä kasvualustasta viinitila saa nimensäkin.”

Lue lisää Stoneleigh viinitalosta klikkaamalla Tästä

Omena-kaurapaistos toimii aina vuodenajasta riippumatta. 

Tuunasin omani kanelilla, kardemummalla ja vaniljasokerilla. Lisää makua ja vuodenaikojen vaihtelua saat käyttämällä omenoiden lisäksi hieman puolukoita, rusinoita tai kuivattuja hedelmiä/marjoja. 

Voit maustaa paistoksen myös vaikkapa piparkakkumausteella.

Kardemummalla maustettu kaneli-omena-kaurapaistos

6-8 annosta

Tarvitset:

• 5 -6 kpl reilun kokoista omenaa
• 1 rkl kanelia
• 1 tl kardemummaa
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 rkl sokeria

Tarvitset lisäksi:

• 4 dl kaurahiutaleita (ei mielellään pikahiutaleita) Jos haluat paistokset gluteenittoman, niin käytä gluteenittomia kaurahiutaleita.
• 150 g voita (vegaanisen paistoksen saat korvaamalla voin kasvimargariinilla)
• n. 1 dl sokeria

Tee näin:

Pese omenat hyvin, puolita, ota siemenet pois ja viipaloi.

Levitä omenaviipaleet leivinpaperilla päällystetylle pellille tai isoon uunivuokaan.

Sekoita kaneli, kardemumma, vaniljasokeri ja 2 rkl sokeria sekaisin ja ripottele omenoiden päälle.

Sekoita kaurahiutaleet ja 1 dl sokeria keskenään. Sulata voi ja sekoita kaurahiutaleiden joukkoon.

Levitä kaurahiutaleseos omenoiden päälle.

Paista 200 *C uunissa keskitasolla noin 20 min tai niin kauan, että pinta saa kauniin värin ja omenat ovat haarukalla pistettäessä pehmeitä.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Vinkki: Korvaa osa tai kaikki sokeri tummalla ruokosokerilla tai fariinisokerilla.

Vinkki 2: Ripottele omenalohkojen päälle hieman puolukoita, rusinoita tai kuivattuja hedelmiä/marjoja pieninä paloina. Jouluisan paistoksen saat käyttämällä omenoiden maustamiseen 1 tl kanelia ja 2 tl piparkakkumaustetta.

Meillä syödään paljon riistaa kuten, peuraa, kaurista, hirveä ja jänistä. Tilaamme myös yleensä joka vuosi lapista pari poronvasaa valmiiksi paloiteltuna pakkaseen, josta sitten hartaasti käyn valitsemasta sopivat palat kuloiseenkin tarkoitukseen. Vaikka muuta riistaa meillä syödään ihan perus arkenakin, niin poro on meille aina juhlaruokaa.

Paahdettu Portviinikastike

Portviinikastikkeen teko kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ja tehdä itseasiassa valmiiksi ennen kuin edes alkaa käsitellä paistia tai valmistaa perunoita. Kastikkeen voi hyvin lämmittää uudelleen juuri ennen tarjoilua ja tarvittaessa notkistaa tilkalla vettä tai viiniä. Vaikka tämän kastikkeen ainesosaluettelo on vähän pitkä, niin valmistus ei kuitenkaan ole monimutkainen. Se vaan vie vähän aikaa, mutta autenttinen maku maksaa vaivan.

Tällä reseptillä valmista kastiketta tulee noin 3 dl.

Tarvitset:

• 1 isohko sipuli
• 1 porkkana
• 1 pieni palsternakka
• 1 valkosipulinkynsi
• (n. 10 cm. pala varsiselleriä tai reilu siivu juuriselleriä)
• 6 dl vettä
• 2 laakerinlehteä
• 1 rosmariinin oksa tai 1 tl kuivattua rosmariinia
• 3 timjamin vartta tai 1 tl kuivattuna
• ½ tl rouhittua mustapippuria
• n. 10 kokonaista roseepippuria
• 3 dl punaviiniä (käytin Espíritu de Chile Cabernet Carmenere Shiraz)
• 2 dl portviiniä ( käytin Sandeman old invalid)
• 1 lihaliemikuutio tai fondia
• 1 rkl balsamiviinietikkaa
• 25 g voita
• (hieman siirappia tai hunajaa)
• (hieman maizenaa suurustukseen)
• (hieman suolaa)

Tee näin:

Pilko kasvikset ja murskaa valkosipuli kuorineen.

Laita pannulle nokare voita ja kasvikset. Paahda kasviksia reilusti välillä sekoitellen. Kasvisten pitää saada kunnolla väriä, mutta ei palaa.

Lisää pannulle mustapippuri, yrtit ja vesi. Anna kiehua hiljakseen noin puoli tuntia.

Siivilöi liemi kattilaan. painele kasviksia kevyesti siivilässä, jotta saat kaiken nesteen ja maut talteen. (nestettä jää kolmisen desiä)

Lisää kattilaan lihaliemikuutio/fondi, punaviini ja portviini. keitä hiljalleen poreillen puoli tuntia tai niin kauan, että nestettä on jäljellä noin puolet. (eli taas sen kolmisen desiä)

Lisää balsamiviinietikka ja kiehauta.

Lisää voi hyvin sekoittaen. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa hieman suolaa ja makeutta siirapista/hunajasta. Jos haluat kastikkeesta aavistuksen paksumpaa niin lisää maizena suurustetta tai sekoita maissijauhoja vesitilkkaan ja kaada kastikkeen joukkoon ohuena nauhana ja kiehauta kastike vielä kerran.

Timjami-kermaperunat

Tarvitset:

• n. 1 ½ kg jauhoisia perunoita
• 4 dl kermaa
• 2 dl juustoraastetta
• 3 tl kuivattua timjamia
•  2-3 isohkoa valkosipulinkynttä silputtuna
• n. 1 tl mustapippuria rouhittuna (jos käytät jauhettua mustapippuria niin 1/3 tl riittää)
• suolaa myllystä
• reilu nokare pehmeää voita vuoan voiteluun

Tee näin:

Kuori ja leikkaa peruna ohuiksi siivuiksi. Painele perunoita hieman talouspaperilla, jotta saat ylimääräisen kosteuden pois.

Voitele uunivuoka kauttaaltaan voilla.

Lisää vuoan pohjalle kerros perunoita. Mausta timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. Ripottele hieman valkosipulia ja juustoraastetta. Toista kolmella kerroksella.

Kaada päälle kerma ja paista 200 *C uunissa noin 55-60 min. Sekoita varovasti pariin kertaan välillä.

Perunat ovat valmiita, kun ne haarukalla painaessa ovat pehmeitä ja pinta on kauniin ruskea.

Poronpaisti

Tarvitset:

• poron paisti (omani oli noin ehkä 600g vasan sisäpaisti)
• n. 2 rkl riistamaustetta (käytin Sallinen)
• n. 1 tl rouhittua mustapippuria
• n. 3 isohkoa valkosipulinkynttä
• voita ja öljyä paistamiseen
• suolaa

Lisäksi:

• paistomittari ja foliota

Tee näin:

Poista paistista kalvot ja hiero pintaan hieman mustapippuria ja reilusti riistamaustetta. Jätä huoneenlämpöön noin tunniksi ennen paistamista.

Laita uuni lämpiämään 150 *C

kuori ja murskaa valkosipulinkynnet ja laita muutama reilu nokare ja kunnon loraus öljyä pannulle.

Kun pannu on niin kuuma, että valkosipulit vähän tirisevät – ruskista paistiin kaunis pinta molemmin puolin.

Laita paisti folion päälle uunivuokaan (foliota saa olla niin reilu pala, että se tulee kunnolla uunivuoan reunojen yli). Kaada valkosipulinen voi-öljyseos paistin päälle. Rouhi hieman suolaa ja kiinnitä paistomittari paksuimpaan kohtaan.

Paista uunissa niin kauan, että paistomittari näyttää 54 *C (medium). Nosta paisti pois uunista ja käännä folion reunat paistin ympärille. Anna vetäytyä 15-20 min. Huomioi, että paisti jatkaa kypsymistä vielä uunista oton jälkeenkin ja sisälämpötila nousee vielä noin 2-3 *C.  Jos haluat kypsän paistin niin nosta sisälämpötila uunissa noin 58 -60 *C ja jätä vetäytymään samalla tavalla kuin medium.

Leikkaa paisti viipaleiksi. Kaada paistoliemi viipaleiden päälle ja rouhi vielä vähän suolaa.

Tarjoile mustaherukkahyytelön kera.

Vinkki:

Teen monesti ohuemman paistin kokonaan valmiiksi paistinpannulla kannen alla. Ota paistiin ensin väri reilummassa lämmössä molemmin puolin ja laske sitten lämpöä. Paista paisti haluttuun sisälämpötilaan pari kertaa käännellen ja käytä paistomittaria. ( Minun mittarista olivat patterit loppuneet. Paistoin kuvan paistin mututuntumalla ja vähän liian kypsäksihän se meni)

Viinisuositus

Château Tour Bayard Montagne-Saint-Emilion 2016

Tämä Ranskan Bordeauxista tuleva punaviini on erittäin laadukas, sopivan tanniininen keskitäyteläinen ja maultaan täydellinen riistaviini. Viinin tuoksu on ruokahalua herättävän raikas ja marjainen. Makumaailmassa karhunvatukkaa, kirsikkaa ja mustaherukkaa.

Vaikka Bordeaux viinit mielletään yleensä hintaviksi niin Château Tour Bayard on kuitenkin erittäin kohtuuhintainen laadusta tinkimättä.

Rypäleet: Merlot, Cabernet Franc

Hinta Alkossa: n. 19 €

*viini saatu tuotenäytteenä

Paistomittaristani olivat epähuomiossa patterit loppuneet ja paistoin paistin omaan makuuni liian kypsäksi. maku oli kuitenkin mainio ja liha mehevää.

Hyvää pyhäinpäivän viikonloppua kaikille.

Herkutellaan hyvällä ruoalla ja rentoudutaan <3

//tiina

Tunnetko köyhän miehen parsaksikin parjatun mustajuuren? Mustajuuresta valmistuu helposti miedon aromaattinen keitto, joka sopii loistavasti aloittelemaan juhlavampaakin ateriaa. Itse tarjoilin tätä tällä kertaa poronpaistin edellä.

Täyteläinen mustajuurikeitto

alkuruoaksi noin 6. lle

Tarvitset:

• 500 g mustajuurta
• 5 dl vettä
• 1 dl valkoviiniä (käytin Espíritu de Chile Reserva Riesling)
• 1 isohko jauhoinen peruna
• 1 sipuli pieneksi silputtuna
• 200 g Creme Fraicea
• ½ sitruunan kuori raastettuna
• 1 kana- tai kasvisliemikuutio
• ½ tl mustapippuria rouhittuna
• 1 tl lakritsijauhetta (ei pakollinen)
• maun mukaan suolaa

Lisäksi:

• ½ sitruunan mehu liotusveteen ja nokare voita sipulien kuullotukseen.
• sauva- tai tehosekoitin keiton soseutukseen

Tee näin:

Pese ja kuori mustajuuret juoksevan veden alla.

Pilko mustajuuret välittömästi ja laita sitruunaveteen odottelemaan keittämistä.

Kuori ja pilko peruna kuutioiksi.

Laita kattilan pohjalle nokare voita, kuumenna ja kuullota sipulisilppua niin, että se pehmenee, mutta ei ruskistu.

Lisää vesi, liemikuutio, mustajuuret ja perunat. Keitä kypsiksi – Noin 15 min.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa tasaiseksi.

Siirrä keitto takaisin liedelle, lisää viini, mustapippuri, sitruunan kuori, lakritsijauhe ja anna kiehahtaa.

Sekoita keiton joukkoon Creme Fraice ja tarkista suola. Lisää tarvittaessa.

Tarjoile esim. kevyesti oliiviöljyssä paahdettujen lämpimien patonkiviipaleiden kera.

(Kaada paistinpannun pohjalle reilu loraus öljyä. Paahda patonkisiivuja molemmin puolin ja ripottele pinnalle hieman laadukasta suolaa)

Kurkkaa myös toinen mustajuurikeittoreseptini, missä täyteläisyyttä antaa tuorejuusto, mutta ilman perunaa. Tämä keitto sopii hyvin myös vhh-ruokavaliota noudattavalle. Reseptiin klikkaamalla TÄSTÄ

Viinisuositus

Espíritu de Chile Reserva Riesling 2019

Chileläinen Espiritun risukka on takuuvarma raikkas sitruksinen  ja aavistuksen kukkainen valkkari

Viinissä on suht paljon happoja, jota sitten taas sokeri (9g/l) tasapainottaa. (makeusasteeltaan kuitenkin kuiva) happojen ja sokerin suhde tekeekin tästä viinistä erinomaisen monikäyttöisen.

Kasvikset, kala, äyriäiset, vaalea liha. Kantaa kivasti myös ravaisempia ruokia. Sopii varmasti myös mausteisemmille ja kuin myös aasialaisille hieman makeimmille mauille.

Täsmävalinta esim. noutopöytään tai seurustelujuomaksi. On myös kukkaroystävällinen. Hinta Alkossa noin 11€

*Viini saatu tuotenäytteenä

Kaupallinen yhteistyö Visit Åland ja Silja Line

Kuulutko sinä niihin matkailijoihin, jotka ovat käyneet Ahvenanmaalla, mutta eivät sittenkään? Eli ainoa kosketuksesi tähän saareen on Maarianhamina, jossa olet huomannut laivan pysähtyneen ja katsonut sujuvasti laivan kannelta tai ikkunasta, kun ihmisiä valuu ulos laivasta ja uusia tulee sisälle?

Älä huoli, sillä et todellakaan ole ainoa. Minäkin nostan käpäläni ylös ja tunnustan kuuluneeni tähän kategoriaan – Kunnes……..

Syyskuun lopulla sain postilaatikkooni viestin Ahvenanmaalle suuntauvasta pressimatkasta.

Miten matkustaa korona.aikana?

Päässäni pyöri miljoona ajatusta. Korona-ajan matkustaminen ja vieläpä laivalla. 

Onkohan tuo ihan mahdoton viruslinko? Pystynköhän millään irtautumaan pariksi päiväksi töistä….. Mitähän muutkin ajattelevat, jos lähden tällaisena aikana matkoille? Onkohan se nyt ihan oikeasti turvallista?

Samaan aikaan päässä takoi matkustuskaipuu, uuden kokeminen ja pettymys kevään peruuntuneesta matkasta Espanjaan. Töissäkin oli ollut melkoista painetta, joten pikku irtiotto ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Lopulta päätin, että hei – Jos uskallan matkustaa julkisillakin, niin miksi ihmeessä jättäisin tämän reissun väliin? 

Ahvenanmaalla koronatilanne on hyvä ja varsinkin verrattuna tänne pääkaupunkiseudun tilanteeseen – saan todennäköisemmin tartunnan ihan täältä kotikulmilta kuin tältä matkalta.

Elämäni ensimmäinen matka ihan oikeasti Ahvenanmaalle alkaa – päivä 1

Kohti Ahvenanmaata lähdimme Turun satamasta Silja Galaxylla. Vietyämme päällysvaatteet ja matkatavarat hyttiin, suuntasimme heti aamiaiselle Grande Buffetiin. Olipa mukava päästä pitkästä aikaa niin herkkuja notkuvaan aamupalapöytään.

Buffetissa turvavälejä pystyi hyvin noudattamaan ja tarjoiluottimiin sai koskea ainoastaan kertakäyttöisin kumihanskoin. Myös käsidesiä oli joka linjaston päässä saatavilla. Tunsin oloni oikein turvalliseksi ja nautin aamiaisesta ja ihanasta saaristomaisemasta täysin siemauksin.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme minnepä muuallekaan kuin Taxfree-ostoksille. Ostoksia tuli hamstrattua niin paljon jo menomatkalla, että aloin sadattelemaan matkalaukkuvalintaani. Miksi ihmeessä piti kuitenkin valita se pienempi? Ensi kerralla olen ehdottomasti viisaampi.

Koska laivalla ollessa nyt aina kuuluu syödä hyvin – niin mehän söimme.

Ankaran shoppailusession jälkeen nautimme vielä aivan pökerryttävän mahtavan lounaan Happy Lobster-ravintolassa. Menynä oli Västerbotten pannacottaa, siianmätiä ja punasipulia. Halstrattua nieriää, ecrasséperunaa, korvasienikastiketta ja syksyn vihanneksia. Ihanana jälkkärinä maistui vielä Creme Brulée. Niin ja emme tietenkään unohtaneet aperitiivia ja mikäpä sopisi alkuun paremmin kuin laivan samppanja.

Hyvän ruoan, juoman ja loistavan seuran äärellä aika vierähtää aina niin nopeaan, että en meinannut edes ymmärtää olevamme jo lähes perillä. Oli aika hakea tavarat hytistä ja suunnata maihinnousukannelle.

 Hotelli Arkipelag – Viihtyisät tilavat huoneet ja omat parvekkeet

Satamassa seurueemme jakautui kolmeen ennalta suunniteltuun ryhmään valitsemiemme aktiviteettien mukaan, joko lapsiperheille suunnattuihin, liikunnallisiin aktiviteetteihin tai Ahvenmaalaisiin ruoka- ja juoma aktiviteetteihin. (kellään ei varmaan ole mitään epäselvää, missä minä olin?)

Jokainen ryhmä myös majoittautui eri hotellissa. Meille oli varattu huoneet Hotelli Arkipelagista.

Arkipelag sijaitsee Maarianhaminan keskeisellä paikalla meren läheisyydessä. Erikoisuutena mainittakoon, että hotellin perushuoneetkin ovat erittäin tilavia, viihtyisiä ja jokaisessa huoneessa on oma parveke. Itselleni kävi vielä sellainen tsäkä, että sain huoneen ylimmästä kerroksesta aivan ihastuttavalla merinäköalalla.

Huoneissa on myös tilavat kylpyhuoneet erillisellä suihkulla ja kylpyammeella. Erityismainintana vielä kiitokset makoisista unista erinomaisessa sängyssä ja kahvin/teenkeittomahdollisuudesta huoneen varustukseen kuuluvalla vedenkeittimellä.

Kävin myös uteliaisuuttani kurkkaamassa hotellin sviitin ja meinasin loksauttaa leukani. Sviitti koostui takallisesta olohuoneesta, pienemmästä makuuhuoneesta ja päämakuuhuoneesta. 

Koko komeuden kruunasi aivan mieletön poreallas upealla valaistuksella – parvekkeita ja merinäköalaa unohtamatta. Tiedustellessani sviitin hintaa – totesin sen olevan huomattavasti edukkaampi kuin olisin kuvitellut.

OpenWaterBrewery – pienpanimo, Amalian limonaditehdas ja Mercedeksen suklaa

Majoittaumisen jälkeen meitä odottelikin jo Visit Ålandin järjestämä kuljetus kohti Ahvenanmaan ruoka- ja juoma-aktiviteetteja.

Ensimmäinen etappi oli Lemlandissa sijaitseva 2016 perustettu paikallisia käsityöläisoluita ja siideriä valmistava OpenWaterBrewery-pienpanimo. Panimon yhteydessä toimii myös pieni suolakurkkutehdas.

Oluen maistelun lomassa meidät johdateltiin panimon syntyyn, oluen panemisen saloihin ja panimon kuulumisiin.

Muutamaa OpenWaterBreweryn olutta saa jo meiltä mantereeltakin Alkosta ja hyvin varustelluista ruokakaupoista, mutta pakkohan sieltäkin oli tuliaisia kotiin ostaa. (sadattelin edelleen laukkuvalintaani)

Panimon tuotteista erityisesti haluaisin nostaa esille American pale alen  ja Paradoxalen

Vaikka limonadien tuotantotilat ovat nykyaikaiset niin itse limonadipullojen ulkonäkö ja etiketit ovat kuin aikahyppy lapsuuteen ja tuovat nerokkuudellaan hymyn huulille. Minun olisi yksinkertaisesti tehnyt mieli fiilistellä ja maistaa jokaista makua. Limonadien maut ovatkin perinteikkäitä ja raaka-aineina on käytetty aitoja kotimaisia marjoja ja hedelmiä ilman keinotekoisia lisäaineita.

Ps. Amalian mustikkalimonadia on tarjoiltu jopa linnan juhlissakin.

Amalian Limonaditehdas valmistaa myös lonkeroita ja muita alkoholipitoisia juomia. Näistä erityisen ihastuttava oli Vintervita – Glögimäinen juoma, mitä voi nauttia kylmänä tai kuumana.

Samalla kertaa pääsimme siis tutustumaan myös Mercedeksen käsintehtyyn suklaaseen ja maistelemaan nykyistä valikoimaa, mutta myös jo tulevaa uutuutta ginillä ja yuzulla maustettua konvehtia. Voi hyvät hyssykät miten ihanaa! Konvehtien next level!

Arvatkaapa kuka taas osti tuliaisia?

Ravintola Compagniet Hotelli Arkipelagissa

Ahvenanmaan reissun ensimmäinen päivä huipentui yhteiseen illalliseen Hotelli Arkipelagin yhteydessä olevaan juuri avattuun ravintola Compagnietiin.

Kun astuin ravintolan ovesta sisään niin en hetkeen käsittänyt mihin olin tullut. Ihan toiseen maahan? Intiaan? 

Niin paljon eri materiaaleja, värejä ja yksityiskohtia, mutta kuitenkin hyvällä maulla. Teki mieli vain kierrellä katsella ja ihastella. Ihan käsittämätöntä miten lopputulema on kuitenkin kaikessa moninaisuudessaan niin rauhoittava.

Tästä ”alkujärkytyksestäni” toivuttuani päästiin itse asiaan eli illalliseen….

Illalliseksi nautimme alkuun hummerihampurilaisia, pääruoaksi ahventa rapukastikkeessa ja jälkiruokana kahvia ja Mercedeksen suklaata.

Ginin ystäville tiedoksi, että Compagnietissa on aivan mieletön Gin-valikoima. 

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Åland Distillery'in Giniä ja Amalian limonaditehtaan tälle ravintolalle suunitelemaa tonicia tyrnimarjoilla maustettuna.

Aivan mieletön Gin-valikoima.

Päivä 2.  - Matka jatkuu

Aamu lähti käyntiin hotellin aamiaisella, joka oli tosi runsas ja monipuolinen. Hyvää kahvia, perinteiset pekonit ja nakit, lohta, juustoja, virkistäviä shotteja yms. yms. yms. Ahvenanmaalaisia erikoisuuksia ja tietenkin Ahvenanmaan omenoista tuorepuristettua mehua.

Tiesitkö muuten, että kaikista kaupoissa myytävistä kotimaisista omenoista yli 70 % kasvatetaan Ahvenanmaalla? Minä en tiennyt, mutta nyt ehdottomasti haluisin keväällä tulla näkemään tuon kukkivien omenapuiden loiston.

 Stallhagenin olutpanimo ja tehdasputiikki

Stallhagenin olutpanimo on Ahvenanmaan vanhin ja suurin panimo. Tuotteita saa myös Suomesta, mutta niitä viedään myös Japaniin ja varsinkin Belgiaan.

Miksikö Belgiaan? Muistatko kun Ahvenanmaan edustalta löydettiin 1840-luvulla uponneen laivan hylky, josta löytyi vielä yli 100 pulloa samppanjaa ja 5 pulloa olutta? Oluen resepti jäljiteltiin Belgialaisessa yliopistossa useine harvinaisine villihiivoineen. Stallhagen valmistaa nyt tuota historiallista olutta nimikkeellä Historic Beer. Olut on viinimäinen, mutta minä maistoin myös sahtimaisia makuja. Oikeat oluentuntijat ehkä ampunevat minut, mutta pysyn vakaasti kannassani. Piste.

Erityisesti pidin myös hunajaoluesta. Ainakin Historic Beeriä, mutta muistaakseni myös hunajaolutta saa myös meillä mantereelta. Jos et vielä ole maistanut niin suosittelen kokeilemaan.

Panimon yhteydessä on myös putiikki ja ravintola.

Smakbyn ja Åland Distillery

Michael ”Micke” Björklundin tunnistavat kaikki, jotka ovat katsoneet tv-ohjelmaa Strömsö. Jos katsoit Ruotsin Robinson-sarjaa, niin tunnistat Micken sieltäkin. Björklund on valittu sekä Suomen että Ruotsin Vuoden kokiksi ja hän on sijoittunut viidenneksi Bocuse d’Or -maailmanmestaruuskilpailuissa. Micen ravintola Smakbyn ja Åland Distillery sijaitsee autenttisen kauniissa maisemissa aivan Kastelholman linnan kupeessa. Ravintolan yhteydessä on myymälä, josta voi ostaa Ahvenanmaalaisia tuotteita ja myös todella näkemisen arvoinen viinikellari.

Tämä on ruokamatkailijan ehdoton must see ja must feel!

En tiedä kannattako edes enempää hehkuttaa, vaan mene, näe ja koe. Et pety.

Ai niin. Åland Distillery valmistaa myös erinomaista appelsiinilonkeroa, jota ei ainakaan vielä saa meiltä mantereelta. Arvatkaapa, kuka osti taas tuliaisia.

Takaisin kotiin

Kaikki kiva loppuu aikanaan – Niin myös tämäkin reissu. Haikein mielin astelimme Baltic Princessille jatkamaan matkaa kohti Turkua ja sieltä takaisin koteihimme.

Laivamatka meni leppoisasti ensin buffassa ruokaillen, ja yllätys, yllätys vähän lisää vielä Taxfreessa shoppaillen. 

Laivan vaatekauppa toki koluttiin pariinkin otteeseen läpi ja käsilaukkuvarastoni kasvoi taas parilla uudella yksilöllä. Noh löytyi sieltä ”pari” muutakin ”juttua” 😊

Ihailimme taas Suomen saariston kauneutta ja kilistelimme Dioriina-blogin Marinan kanssa kuoharit ikimuistoiselle reissullemme.

Karanteenivapaata lähimatkailua

Jos kaiken tämän koronakurjuuden keskelläkin voisimme ajatella mitä hyvääkin olemme oppineet.

Ehkäpä silmämme ovat avautuneet kaikelle sille, mikä on mikä meitä lähellä. Miten voimme tyydyttää matkustuskaipuutamme turvallisemmin ja karanteenivapaasti.

Tarjolla on esim. seuraavia vaihtoehtoja:

• Reittimatka kotimaiseen kohteeseen Ahvenanmaalle Turusta
• 11 h Saaristoristeily (Galaxyllä aamulla Turusta, laivanvaihto Maarianhaminassa, ja paluu Baltic Princessillä samana iltana Turkuun)
• Ps. Galaxy toimii Ruotsin lipun alla, joten tältä laivalta on mahdollisuus ostaa myös niitä tuotteita mitä normaalisti myydään vain Ruotsin aluevesillä.
• Baltic Princessin 23 h -risteily Turusta
• 5 h ostosristeily Megastarilla tai Starilla Helsingistä
• Yön yli risteily Itämerellä, Victorialla Helsingistä (noin 22h)

Huom.  Ennen joulua Victoria-laiva risteilee suoraan Helsingistä perjantaina 4.12. lähdöllä päiväksi Maarianhaminaan. Kurkkaa lisätiedot --> https://www.tallinksilja.fi/maarianhamina-ja-muu-ahvenanmaa

Ennen kaikkea haluan muistuttaa, että laivayhtiöt tekevät kaikkensa mahdollistaakseen koronasuositusten noudattamista. On paljolti meistä itsestämme kiinni, miten toimimme turvataksemme kaikille mieluisan ja turvallisen lähimatkailukokemuksen.

Katso kaikki karanteenivapaat risteilyreitit: https://www.tallinksilja.fi/paras-hinta

Lue lisää Tallink Siljan toimenpiteistä: https://www.tallinksilja.fi/vastuullisesti-luottavaisin-mielin-laivalle

Huom: Poikkeusaikana laivojen palvelut saattavat toimia supistetusti, mutta perus ruoka- juomapalvelut, sekä ostosmahdollisuudet toimivat hyvin.

Ahvenanmaalta Turkuun matkaavat saavat Å-tarrat. Tarra kertoo rajaviranomaisille, että matka on suuntautunut kotimaan rajojen sisäpuolelle ja karanteenivapaasti.

Laivalla oli helppo pitää käsihyginieasta huolta. Käsipesupaikka Fast Line -ravintolan sisäänkäynnin luona. Käsidesiä oli myös hyvin saatavilla pitkin laivan tiloja.

Kivipaaseja Ahvenanmaalla. Kuva: Marika Nöjd

Paikoin tänä vuonna on kuulemma ollut ihan järjettömän hyvä sienivuosi ???

Meillä saaressa on tullut jonkin verran kantarellia, mutta kehnäsienet ja herkkutatit suorastaan huutavat poissaolollaan. 

Olen ollut suorastaan ymmälläni. Useampana vuonna olemme saaneet kantaa Ikea-kasseittain herkkutatteja saaresta kotiin ja kehnäsientäkin suht mukavasti.  Tämän vuoden saldona 2 madonsyömää herkkutattia ja 1 nuupahtanut kehnäsieni. Toivottavasti ensi vuosi on parempi.

Pekoninen kantarelliruukku

(Uuniperunan ja patongin kanssa pääruoaksi 4:lle)

Tarvitset:

• n. 1 ½ l tuoreita kantarelleja
• 1 sipuli silputtuna
• 1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
• 8 siivua pekonia
• 100 g kantarellituorejuustoa
• 2 purkkia Creme Fraicea (a’ 200 g)
• 150 g juustoa raastettuna ( käytin Cheddarjuustoa)
• ½ ruukkua persiljaa silputtuna
• ½ rkl soijakastiketta
• ½ liha- tai kasvisliemikuutio tai tilkka fondia
• n. 1/3 tl mustapippurirouhetta
• suolaa maun mukaan

Tee näin:

Pilko pekonisiivut pieniksi paloiksi, laita paistinpannulle ja paista rapeiksi. Nosta talouspaperin päälle kuivumaan.

Putsaa ja pilko kantarellit. Laita kuivalle, kuumalle pannulle ja paista niitä, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut.

Lisää voi ja sipulit kantarellien joukkoon ja sekoittele pari minuuttia.

Lisää liemikuutio murennettuna. Lisää pippuri ja soijakastike.

Lisää Creme Fraice ja tuorejuusto. Sekoita hyvin ja anna kiehahtaa.

Lisää pekonit, mutta jätä hieman koristeluun. Lisää noin 1/3 osa juustoraasteesta ja jätä loput kuorrutukseen. Lisää persilja, mutta jätä myös hieman koristeluun. sekoita ja anna seoksen vielä kiehahtaa ja tarkista suola.

Kaada seos yhteen uuninkestävään astiaan tai jaa pieniin annosastioihin. 

Ripottele päälle loppu juustoraaste ja paista sieniruukkua uunissa niin kauan että juusto on sulanut ja saa hieman väriä.

Koristele lopulla pekonilla ja persiljalla.

Tarjoile patongin ja/tai uuniperunoiden kanssa.

Viinivinkit:

Eikös olekin kaunis viherkasvi? Se on kurkuma ja kasvatin sen itse!

Kurkumani saattaa jopa tuottaa satoa, mutta ensimmäinen tarkoitus sillä on kyllä olla kodin kaunistajana. Vielä kun se alkaisi kukkia niin aivan loistavaa!

Kurkumassa on todella näyttävät vaaleanpunaiset tai violetit kukat. Joillain lajikkeilla ilmeisesti myös valkoiset. Jännityksellä odotan minkä väriset omassani on – Jos nyt sitten joskus saan sen vielä kukkimaankin.

Kurkuman kasvatus juurakosta on helppoa

Kurkuma kasvatetaan toukan näköisistä juurista, joita saa ihan kaupan heviosastolta. Omani ostin Lidlistä luomuna.

Laita juuret vesilasiin ja liota niitä muutama tunti. Omani taisivat olla yön yli.

Laita sitten lionneet juuret ruukkuun kosteaan multaan noin 4 -5 sentin syvyyteen ja peitä ruukku vaikkapa kirkkaalla muovipussilla tai vastaavalla, jotta multa pysyy tasaisen kosteana. Voit tehdä pussiin muutaman pienen reiän, jotta multa saa ilmaa ja ei ummehdu.

Sitten vaan odottelemaan. Omani alkoivat itämään jo ihan muutamassa päivässä.

Vinkkinä vielä, että kannattaa kylvää juuret mahdollisimman keskelle ruukkua ja suht lähekkäin niin saat tiiviimmän ja näyttävämmän kasvin jo heti pienestä lähtien. 

Tässä inkiväärin ja kurkuman juurakot. Nuo matomaisen näköiset pienemmät juurakot ovat kurkumaa.

Mitä kuuluu ananakselle?

Keväisessä Hedelmästä Huonekasvi -postauksessa juurrutin ananaksen lehtitupsua.

Kieltämättä minua vähän jännitteli miten se pärjää kesän, kun itse ”muutin” saareen kesäkuun alussa ja kotiuduin vasta pitkällä syyskuun puolta. Annoin kyllä tarkat ohjeet Nasulle miten kasveja hoidella ja aika-ajoin Nasu laitteli myös kuvia kasvun etenemisestä. Hyvin hoidettu. Kaikki olivat hengissä saapuessani.

Ilokseni huomasin, että ananas oli jopa saanut perheen lisäystä. Juurrutetun tupsun vierelle oli tullut pienen pieni uusi ananaksen alku. <3

Postauksen ananaksen kasvatuksesta pääset lukemaan klikkaamalla TÄSTÄ

Mitä kasveja sinä olet kasvattanut kaupan hedelmien siemenistä tai juurakoista?

Olisi mukavaa jos kertoisit niistä kommenttikentässä.

Mukavaa viikonloppua <3

//tiina